Se oli siinä!

Tänään aamupäiväkahvit Tuulentuvan uudella terassilla.

Aurinko ei ollut ainoa syy iloon, hyvään mieleen, vaan helpotus siitä, että homma kannatti tehdä, tuli hyvä (Pehtoori kyllä suunnitteli, piirsi, mittaili, valitsi ja tilasi tavarat tarkasti (80 m lankkua runkoon, 176 m pintalankkua): kaikki toimi, ja riitti. Paitsi ruuvit: reilut viisisataa ei riittänyt kuin puoleen tarvittavasta. Mutta onneksi Ivalosta saatiin niitä lisää. Lankkua jäi kaksi metriä. Jämpti olisi isäni sanonut.

Eilen valmiin pinnan käsittely (kahteen kertraan), siinä sitä kaksistaan aamupäivä konttailtiin, lankkujen reunat vaativat kärsivällisyyttä, jota minulla nyt ei niin hirveästi tämmöisissä hommissa ole, mutta tulipahan tehtyä. Ja sävy on nyt hyvä ja luonnollinen, lankut haarmaantuvat ajan kanssa luonnollisesti lisää.

Mukavasti tuli tilantuntua, ikää terassille ja todennäköisesti myös käyttöä. Aamupäiväauringossa on hyvä. Ja toki muutenkin.

Vanhan terassin ”siivekkeen” alla ollut pinta on nyt siirtokuntan, kuorikatteen ja havumullan peittämä. Kyllä se vihertää parin vuoden päästä. 🙂

Ja kuten kuvista näkyy, me ollaan saatu hommailla melkein koko viikko auringossa. Sääskiä ei näy kuvissa, eikä näkynyt luonnossakaan. Hyvin meni.

Tänään ”himmailua”, varaston siivousta, ikkunoiden pesua, roskien kuskaamista, klapikuorman ”liiteröinti”, pitkiä tuokioita auringossa istuen, ja minä kävin jo metsässäkin – oi, että. Olikin jo ikävä sinne.

Mulle koko projektista tuli merkillisen voimaannutava olo: touko-kesäkuun sairastelu (solisluun murtuma, kiertokalvosimen tulehdus, borrelioosi, johon lääkitys rankempi kuin tauti), tekemisen kiellot, kivut, aikaansaamattomuus, huoli pystymisestä, myös ukkelin osalta, mutta nyt on jaksettu ja tykätty tekemisestä, syöty hyvin, saunottu joka päivä, ja Lapin luonto on ollut aurinkoinen lähes koko ajan. Ei haittaa. Hyvä projekti oli tämä. Etten sanoisi, että ”elämä on”. 💙