Aurinkoinen, lämmin, hyvän makuinen, pyöräilevä viikonloppu lopuillaan.
Perjantaina huomasin, että kesävaatteet on ottamatta esille. Ei juuri ole ollut helteitä, ei tarvetta kukkamekolle, ei kevyillle pyöräilykamppeille. Päinvastoin. Mutta nyt. Ja aika maltillisesti kuitenkin. Kevytuntuvan sentään jätin kotiin aamusella lenkille lähtiessä. 😀
Vähän sellainen ”otan-kiinni-ne-kilometrit-jotka-sairastellessa-on-pitänyt- jättää väliin” -meininki. Paljon polkemista, mutta myös paljon pysähtelyä, kuvailuja, veden äärellä oloa, aurinkoa, aamua, levollista oloa. Pihalla äänikirjoja ja jo toinen kesäneule (sitä ensimmäistä olen jopa pitänyt! Se on lämmin. 🙂 kaulusta vaille valmis!
Eilen ja tänään pyörälenkit kulkivat vesien äärellä. Jokivarressa, merenrannassa, hautausmaalla, kaupunkijärvellä…
Kesäkahviloitakin koetin hakea ja kokea. Eilen Reinilän kahvilassa: Reinilän talon historia Ebba-prinsessoineen ja Helga Reinilöineen on minulle melkein ”läheinen”, joten totta kai sinne hakeuduin.
Jääkahviakin oli tarjolla: mitä parasta pyörälenkkini varrella! MUTTA! Melkein puoli tuntia sen saamiseksi kului.
Selityskin viivästykselle löytyi: keittiössä sairaustapaus, ja toistakymmentä vohvelitilausta ennen minua. Noh, miljöö on aika ainutlaatuinen, joten voin suositella.
Pari tuntisen jälkeen siirryimme kotipiazzalle; Pehtoori huolehti grillaamisesta tykötarpeineen. Melkein kuin olisi ollut ulkomailla koko päivän!
Joka tapauksessa: pyöräily on parasta!!
Onhan metkat pilvet! Tuommoiset Pateniemen rannassa eilisen pyörälenkin lopulla. Vähän kuin liimatut, eikö?