Jokunen päivä sitten kirjoittelin, että olen kuunnellut 1000 äänikirjaa, mikä ei pidäkään paikkaansa.
Olen lukenut/kuunnellut vain 900 kirjaa, tai tarkkaan ottaen 903. En (vielä) tuhatta, mutta kuitenkin: paljon. Book Beat -äänikirjapalvelun otin käyttööni ensimmäisenä sähköpyöräilykesänäni, joka oli 2019. Nyt on siis menossa jo kahdeksas vuosi sekä sähköpyöräilyä että äänikirjoja.
Äänikirjat ovat yksi syy siihen, miksi itse kirjoitan vähemmän kuin aiemmin. Tietysti sekin, että yliopistonlehtorin/tutkijan uran loputtua ja vaihduttua valokuvausopintoihin ja ammatinharjoittamiseenkin olivat syy oman tekstin tuottamisen vähentymiseen. Mutta myös blogin hiipumisen taustalla on se, että en enää kotitöitä tehdessä, kävelyllä, neuloessa, kokatessa mieti oikein mitään, en ainakaan/varsinkaan sitä, mitä iltasella kirjoittelisin. Nykyisin enimmäkseen kuuntelen muiden tuottamia tekstejä, enkä muotoile Tuulestatemmattuun juttuja. Mutta toisaalta: liikkumisesta ja ulkoilusta on tullut (entistäkin) mieluisampaa, kun voi tepastellessa tai vastatuuleen polkiessa samalla uppoutua hyvän kirjan maailmaan.
Toisaalta. Olen hyvin tietoinen siitä, että kirjailijoille äänikirjat eivät ole hyvä juttu, sillä kirjailija voi ansaita äänikirjasta vain murto-osan siitä, mitä painetusta kirjasta: kokonaan kuunnellusta äänikirjasta kirjailija saa reilusti alle euron/kuunneltu kirja, kun myydystä paperikirjasta 2 – 4 euroa. Toki äänikirjojen myötä ja ansiosta kirjallisuus elää uutta nousukauttaan, mutta eihän se kirjailijoita luonnollisestikaan lohduta.
Tästä huolimatta, minä olen enemmän kuin kiitollinen siitä, että olen palannut kirjojen maailmaan, ja nimenomaan muun kuin työhön liittyvän kirjallisuuden maailmaan. Enemmän kuin puolet kuuntelemistani kirjoista on romaaneja, 15 % tietokirjoja ja loput elämäkertoja. Romaanit ovat enimmäkseen ns. historiallisia romaaneja tai nykykirjallisuutta [mitä sillä sitten tarkkaan ottaen tarkoitetaankaan. Joukkoon mahtuu myös cosy crime -kirjoja ja aina väliin muutama feel good- ja self help -kirjakin. Ei jännitystä, ei true crime -kirjoja, ei mystiikkaa, ei uskonnollista kirjallisuutta. Klassikkoja voisin kuunnella enemmänkin, mutta niitä ei paljon ole äänikirjoina, ei ainakaan suomeksi.
Aika ennakkoluulottomasti tartun uutuuskirjoihin ja olen viime vuosina oppinut, että voin jättää kirjan kesken, jollei se sittenkään vie mennessään: ensimmäiset 50 sivua ovat yleensä raja sille, jatkanko vai en. Tämä on vasta tällä iällä opittu tapa: elämä on liian lyhyt huonojen kirjojen (tai siis sellaisten jotka eivät houkuta) lukemiseen.
Olen vuosittain kuunnellut 120 – 160 kirjaa, mutta viime vuonna vain alle sata, sillä monta kuukautta keväällä ja kesällä meni muissa maailmoissa …
Nyt minulla on ns. Premium tilaus = 150 h/kk ja se riittää hyvin. Vain muutaman kerran olen ´joutunut´ostamaan lisäaikaa, jos useampi kirja on ennen kuukauden vaihdetta ollut kutkuttavasti kesken, kesken juuri kun kirjahaasteen ´paine´, valvominen, neuleen keskeneräisyys ovat vaatineet kirjaa kuunneltavaksi. Huomannette, että olen aika lailla, monella tavoin riippuvainen kirjoista. Luulenpa, että olisin pyöräillyt, hiihtänyt ja neulonut vähemmän, mutta katsonut telkkaria, ajellut autolla ja kuunnellut enemmän radiota jos en olisi kuunnellut kirjoja.
Näistä sadoista ja sadoista kuunnelluista kirjoista on moni mennyt ohi jälkiä jättämättä. Niiden joukossa on varmasti, hyvinkin kymmeniä sellaisia, joista en osaisi nimen kuultuani kertoa yhtään mitään. Monet kirjat ovat olleet taustaääniä, tasoittamassa mieltä, ovat olleet kuuntelussa vähän kuin varmuuden tai yrityksen vuoksi. Sellaistahan ei paperikirjojen kanssa tapahdu.
Mutta nyt lukuhaasteen jälkeen (huhti-heinäkuussa) on ollut monta todella koskettavaa kirjaa, osaa niistä olen lukenut (kuunnellut) pätkittäin tai luvuittain kahteen kertaan, muutamista hakenut kirjastosta kirjakirjankin.
Poikkeuksellisen paljon sotaa ja rakkautta on niiden 42 kirjan joukossa, joita olen viime kuukausina kuunnellut. Nostan tähän muutamia, joita voin suositella. Kirjan nimi on linkki Book Beatin sivulle, josta löydät ko. kirjasta on enemmän tietoa.
Sean Hepburn Ferrer, Wendy Holden, Audrey
Muistan, kuinka äitini aina ihaili Audrey Hepburnia. Minäkin olen pitänyt hänen elokuvistaan. Luettuani Sean Hepnurnin kirjoittaman kirjan äidistään, opin hänestä valtavasti uutta. Nyt kunnioitan häntä paitsi näyttelijänä, myös ihmisenä. Hyvin paljon. Kirjan lukee Tuukka Haapaniemi, joka on mun uus suosikki.
R. M. Rosenberg, Hakoisten Anna
R. M. Rosenberg, Vapaaherratar
R. M. Rosenberg, Amelie
Riikka-Maria Rosenbergin kirjatrilogia Hakoisten kartanosta ja sen naisista tuo mieleeni Kaari Utrion. Kieli ei ehkä ole ihan niin rikasta kuin Utriolla, mutta asiantuntemusta ja lähteitä Rosenbergillä* on, ja toki taitoa kuvittaa mennyttä sanoilla. Tekisi mieleni kirjoittaa, että nämä ovat ”elävää historiaa”.
*Riikka-Maria Rosenberg (FT, s. 1977) on Sievistä lähtöisin oleva historioitsija ja kirjailija, joka asuu nykyisin Helsingissä ja Janakkalan Hakoisissa Rosenbergin suvun tilalla. Tilan pitkä ja värikäs menneisyys on innoittanut Rosenbergiä kirjoittamaan kartanossa aikojen saatossa eläneistä naisista.
Sirpa Kähkönen, Mari Leppänen, Kirjeitä läsnäolosta
”Finlandia-palkittu kirjailija Sirpa Kähkönen ja Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen kirjoittavat toisilleen läsnäolosta, hengellisestä kasvusta, uskosta ja oman tilan löytämisestä. Arkipäivän sattumuksista ja elämän tarkoitusta pohtivista kysymyksistä muodostuu lämmin ja viisas matka kulttuurin, yhteiskunnan ja hengellisyyden rajapinnoilla.”
Kaksi viisasta, ajattelevaa, hyvin kirjoittavaa naista, joiden sanoista olen pitänyt ennenkin. Tämän jälkeen vielä enemmän. Hieno idea kirjana!
Virpi Vainio, Petsamon enkeli
ja Virpi Vainio, Turjanmeren tytär.
Kolmas osakin on tulossa. Petsamon historiaa avaava, Suomen historiaa kaunokirjallisesti. Ja tässäkin sota naisten näkökulmasta.
Philippe Collin, Ritzin baarimestari
Francesca Giannone, Lizzanellon kirjeenkantaja
Faith Hogan, Kirjakaupan naiset
Sarah Lark, Tähtien tavoittelijat
Olli Jalonen, Puhdas viiruinen elämä
Tämä liittyy Suomen itsenäistymisen alkuvuosikymmeniin. Ja Jalosen kieli on hyvin rikasta, tekee mieli käyttää sanaa autenttista. Sadepäivän kirja.
Anna Pihlajaniemi, Lotta Lehtikari, Elämäni ilman sinua
Luin kuin luinkin, myös paperisena. Teki hyvää, jätti jäljen ja ehkä muuttikin minua.
Valérie Perrin, Kolmikko
Tämän kirjailijan ensimmäinen (lukemani) kirja oli vettä kukille, ja se teki vaikutuksen. Tämä (kolmas) on aika hyvä, mutta sellainen hiljainen viisaus, elämän tyyneys ja ymmärrys jota ”Vettä kukille” -kirjassa lopulta on, puuttuu tästä. Tässä tapahtuu niiiiin paljon.
Riikka Suominen, Riitta ja Ilkka
Tytär kirjoittaa vanhempiensa (osin salatun) rakkaustarinan ja omansa.
Vera Vala, Persikankukkien aikaan
Vera Vala ja hänen kirjansa ovat tulleet ehkä täyttämään sitä Italiaan sijoittuvien dekkareiden paikkaa, joka minulla ennen oli vain Donna Leonille varattu: joka kesälomalla oli yksi sellainen kotipiazzalla kesän helteisinä päivinä luettava. Leonin kaikki dekkarit olenkin vuosien varrella lukenut, ja ainakin ensimmäiset 20 on vielä kirjoina hyllyssäkin, mutta ne eivät enää ole lukulistojeni kärkisijoilla. Vera Vala on suomalainen kirjailija, joka onasunut pitkään Italiassa ja kirjoittaa sinne sijoittuvia rikosromaaneita. Vala on opiskellut kieliä ja kirjallisuutta Helsingissä ja Roomassa ja psykologiaa Milanossa. Tämä kaikki on jättänyt jälkensä hänen kirjoihinsa. Siis tykkään.
Vesa Linna, Sininen Sinfonia
”Sininen sinfonia – Oodi vedelle” on Vesa Linnan kirjoittama tietokirja, joka on myös äänitaideteos, valokuvataideteos ja äänikirja, jonka lukee Avara luonto -dokumenttisarjasta tuttu Jarmo Heikkisen lukemana! Hain tämän kirjastosta kuuntelun jälkeen, ja luulen että jopa ostan tämän. Mielenkiintoinen, kaunis, kiehtova. Palannen tähän vielä.
