Siniset ja lilat kukat pientareilla: kissankellot, lehtosinilatvat, hiirenvirnat. Niittyleinikkejä vielä paikoin, samoin koiranputkien pitsittämiä ojienreunoja, mutta voikukista ei enää edes haituvia. Eilen Haukiputaalla, toissapäivänä Turkansaaressa, tänään pitkin poikin kaupungilla. Kilometrejä pyörän mittariin taas kertyy, tuntuu kesälle.
Kahteen kuukauteen nyt kolme peräkkäistä yötä, vuorokautta ilman särkyä, kipua, särkylääkkeitä, valvomista! Taas muistan olla kiitollinen paljosta, nyt erityisesti siitä, että pääsin – eilen, vihdoin – omalle hierojalle, ja minun murtunut solisluuni, jännittinyt, jämähtänyt, molemmin puolinen hartiaseudun ja käsivarsien kipuilu on ohi, – tai ainakin tauolla. Aika lailla terve, liikkunut, nukkunut olo tuntuu mahdottoman hyvälle.
Ehkä taas vähän aikaa muistan, että tämmöinen ei ole itsestäänselvyys. Ainako pitää kokea tai kohdata jotain ikävää, kipeää, kolhivaa, sairasta, surua ennen kuin muistaa, että on paljon kaunista, hyvää, levollista, tärkeitä ihmisiä, liikkumista, terveyttä, valoa, iloa ja toivoa.
Hyvään oloon kuuluu myös ilo laittaa ruokaa, ja kuvailla! Ja jopa somettaa! Tänään sekä ”lounas”/välipala whatever oli poikkeuksellisen hyvä. Tai noh, joka kesäinen juttu. Tänään eka kertaa tälle kesälle.
Croissant (tänään paistoin Danerollerseja – pieniä, hyviä, ei niin kalorisia kuin Chez Flon, Mon Choun tai Fazerin paistopisteiden (syntisen hyvät) croissantit), ja sitten viipale, pari vuohenjuustoa, mansikoita ja vähän hunajaa.
Ehdimme nauttia näistä pihalla ennen kuin monta tuntia uhitellut ukkonen tuli ylle. Kesä!
Kuohuviini on etelä-afrikkalainen rose Pongrácz. Chardonnay ja Pinot Noir -rypäleet ovat tässä, ja makoisa, raikas muttei tuikean kuiva, vaan oikein hyvä, minusta jopa kaunis. Ja myydään kauniissa pahvilaatikossa (Vink, vink jos haluat viedä kesäjuhliin kukkakimpun sijaan pullollisen hyvää kuohuvaa.)