Kävin tänään Linnanmaalla, yliopisto kampuksella. Opinahjossani, vuosikymmenten työpaikallani, tai noh vain yliopiston kirjastossa. Työhuoneeni ei enää ”ole olemassa”, sillä koko Humanistinen tiedekunta on muuttanut Ammattikorkean ´vallattua´ jo vuosia sitten meidän tilat. Kävin siis vain sopimassa huomisesta pienestä kuvausjutusta ja kirjastossa, koska tarvitsin yhden kirjan (hautausmaihin liittyen, taas) ja asiakaspalvelussa ollut oikein ystävällinen ja tavattoman kaunis nuorehko nainen teititteli minua. Pitkästä aikaa joku teititteli. Että se pikkuisen nirhaisee vieläkin… Mutta jos kaiken muun lisäksi on toissapäivänä käynyt kampaajalla hankkimassa harmaita raitoja omien luomujen lisäksi, ja muutenkin, niin minkäs teet…
Kasvitieteellisessä kävin – siellä en ole tainnut ennen näin ”umpitalvella” käydäkään. Se oli vaikuttava nytkin.
Muutoin tänään on ollut aika kurja päivä. Eikä vain aika. Pehtoorin viikon kestänyt flunssa (ei korona), jossa kova mm. erittäin kova yskä, on EHKÄ tulossa minullekin. Ja jo Pehtoorin tauti muuttaa meidän seuraavan parin viikon suunnitelmia.
En ole voimasanoja säästellyt. Ainoa vaan, etten oikein mihin ja kenelle niitä suuntaan… Ihan turhaan sitä paitsi. Ja pitäisihän se ymmärtää, että flunssa ei kuitenkaan ole maailmanloppu, mutta kyllä nyt – kuten aina, eikö vain? – se on tullut ja ehkä tulossa mahdollisimman huonoon aikaan.