Liekö tammikuun etymylogia tai siis tammikuu-sanan etymylogia oli jossain alitajunnassa vaikuttamassa siihen, että tänään tulin lenkillä kuvanneeksi vain puita.
Kuukauden nimen alkuosana oleva tammi- on selitetty olevan sama kuin hämäläismurteissa tavattava pyörän akselia, napaa tai myllyn keskipuuta merkitsevä tammi. Nimitys viittaa siihen, että ajanjuoksussa tammi- eli sydänkuun ajateltiin jakavan vuoden kahtia, se on ´keskellä´. On ajateltu että vuoden vaikein kuukausi, talven ´selkä´, taittoi vuoden kahdeksi. Agraariyhteisöissä minkään suuremman työn aloittamista sydänkuun aikana ei pidetty oikein soveliaana. Niinpä minäkin olen tänään vältellyt isompia hommia. … 🙂
Eihän Oulussa paljon tammia ole, mutta Merikosken rannalla, Tuiran uimarannan läheisyydestä on hienoja jalopuita. Näin siitä huolimatta, että Tervahaudan puiston ja Matinpuiston puita kaadettiin loppukesällä kymmenittäin, etupäässä vanhat hopeasalavat joutuivat ”harvennushakkuun” kohteiksi, mutta vielä on jäljellä komeita ja korkeita puita. Tosin pilvisenä pakkaspäivänä värejä ei puistomaisemassa ole.
Nämä hopeasalavat ovat minun kuvissani olleet kaikkina vuodenaikoina ja monta kertaa, monessa valossa. Ne on jotenkin juhlalliset. Nyt vielä ylpeämpiä kun ympäriltä on pienempiä kaadettu kesällä pois.
Kuvassa on Merikoski! Näin ylväänä se nykyisin kuohuu ja kohisee.