Vilkkaan, reissaavan ja liikkuvan syksyn kaikki aiottu on päästy kokemaan, tekemään, olemaan ja nauttimaan. On oltu mökillä melkein pari viikkoa, tavattu ystäviä sekä elokuvan ja ravintolaillallisen että viininmaistiaisten parissa, patikoitu, kuljettu laivoilla ja uitu Tyrrhenian meressä Sardiniassa ja Korsikalla, vietetty syyslomaviikon puolikas Vuokatissa, minä olen käynyt vielä lisäksi Helsingissä humputtelemassa ja Järvenpäässä mummeilemassa.
Ja on oltu niin terveitä, että reissut ja tapaamiset ovat olleet mahdollisia: mitään ei ole tarvinnut oman tai muiden sairauden tai muun syyn takia perua. Minulla ei juuri mitään velvoitteita, ei töitä, ei projekteja, Pehtoorilla sisaruksineen on kyllä ollut, mutta nyt M-mummun osalta seesteinen vaihe.
Kaikkineen on ollut paljon hyvää on ollut elämässä näinä viikkoina. Kiitollisena ja vähän ihmeissäänkin tällaisesta ja nyt on vähän sellainen ”laskeudutaan talven tuloon” -olo. Marraskuu on hyvää kotiin käpertymisen aikaa. Ehkä tässä jossain välissä lähdetään mökille – jos siellä vaikka pian pääsisi hiihtämään. Tämä viikko taitaa olla viimeinen pyöräilyviikkoni, joten ulkoilussa ja liikkumisessa on edessä lajin vaihto. Ei siis ole aietta ihan ”talviunille” hankkiutua.
