Silmiä avaava sunnuntai.
Olen taas oppinut uutta, ja nauttinut ihan hullun hienosta sunnuntain säästä.
Hietasaaren metsätaipaleilla keltaisten lehtien, puiden ja pensaiden välistä siivilöityvä lämmin valo oli hyvää tekevä. Ilahdutti nähdä perheitä merenrannan notskipaikoilla, olla osa rannoilla liikkuvaa väkeä. Ei linnunlaulua, muttei myöskään kaupungin hälyä. Itsekseni, miettien.
Otsikkokuvassa Hietasaaren lintupolun varrelta lähtevä uusi reitti rantaan. Ehkä tämäkin kulttuuripääkaupunkivuoden 2026 mukanaan tuomia uudistuksia.
Kilometrejä kertyi ennen kuin olin määränpäässä: sisaren ystävän luona iltapäiväkahvilla. Toki olemme ´tunteneet´ jo vuosikymmeniä (yli 30 vuotta), mutta tänään kohtaaminen uudesta näkökulmasta. Ehkä systeri olisi tykännyt tästä meidän kohtaamisesta. Minullekin teki hyvää…
Ei enää kuin 3 kk ja Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Ehkä joku lukijoistakin ihan sillä töin tulee tänne Pohjanlahden perukoille? – Olisipa mukava jos kohdattaisiin…