Harmaa päivä. Tuulta tunturissa parhaimmillaan/pahimmoillaan 14 m/s. Pakkasta vain vähän, lumisadetta samoin. Silti, näistä huolimatta yllättävänkin hyvä oli hiihdellä.
Siihen meni aamupäivä.
Iltapäivällä vähän tavallista enemmän tekemistä vaativa uuniruoka. Viinilehden sivuilta löytyi kiinnostavan tuntuinen ohje. Ei vaikea, kunhan saa kotiin hommatuksi kaikki aineet. En saanut (kokojyväsinappia ei ollut, laitoin tavallista, mutta jopa timjamia oli meidän mökkimarketissa! Jihuu. Ja minttua! Ei kai koskaan ennen. Sitä tarvitsen huomenna).
Normandialainen kanapata
(Viinilehden resepti)
600 g broilerin paistileikkeitä
2 rkl voi-öljyseosta
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
100 g mukulaselleriä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 ½ rkl kokojyväsinappia
1 rkl kanafondia
3 dl ranskalaista siideriä
1 ½ dl kuohukermaa
1 rkl timjaminlehtiä
3 kotimaista omenaa
1 rkl voita
(2 rkl pihlajanmarjahyytelöä)
Valmistusohje:
1. Puolita paistileikkeet. Paista palat kauniin ruskeiksi pannulla voi-öljyseoksessa. Mausta suolalla ja pippurilla, siirrä broileripalat uunivuokaan.
2. Kuori ja kuutioi selleri, kuori ja silppua sipulit. Kuullota seosta hetki pannulla ja kaada broileripalojen päälle.
3. Laita sinappi, fondi, kerma ja siideri pannulle. Kuumenna ja kaada uunivuokaan. Lisää joukkoon timjami.
4. Kuori omenat halutessasi ja leikkaa lohkoiksi. Sekoita 2/3 viipaleista ruoan joukkoon. Jätä loput erikseen paistettaviksi.
5. Kypsennä ruokaa ensin 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laske lämpö 175 asteeseen, kypsennä edelleen noin 25 minuuttia.
6. Paista loput omenalohkot voissa pannulla kauniin ruskeiksi ja lisää ruoan pinnalle tarjoiluvaiheessa.
Mökkikeittiöstä huomautus: omenoita ei kuulu polttaa, – siten voi kuitenkin käydä. Joka tapauksessa lämmin suositus tälle ruoalle. Viinilehti suositteli oheen tiettyä, meilläkin hyväksi havaittua Kamptalin Grüner Veltliner -valkkaria, mutta eihän sitä Kuukkelin Alkossa ollut. Tämä grüner veltliner oli. Ei huono sekään, varsinkaam juuri tämän ruoan kanssa. Sinällään oli aika pliisu.
Illalla hakeuduimme telkkarin äärelle. Vähän sellaisella ”eipä tässä nyt muutakaan, aivot narikkaan!” -fiiliksellä. Ja niinpä katsoimme kaksi jaksoa Janne Katajan ”Uskoisitko” -sarjasta. Olipa hämmentävää. Huh huh!
Onko pihjalanmarjahyytelö ihan olennainen tämän ohjeen onnistumisen kannalta? Ei ole tuota pihlajanmarjahyytelöä omasta takaa eikä sitä taida olla täkäläisten kauppojen hyllyissäkään, eipä ole ajantasaista tietoa tästä. Voisi varmaan tilata netin kautta, mutta ei oikein houkuta tai sitten pitäisi tilata jotain muutakin ettei postituskulut olisi suuremmat kuin itse tilattava tuote. Tietysti kotimaisia raaka-aineita tulisi ensisijaisesti opetella käyttämään.
Hyvä kysymys! Minäkin mietin, ja päätin ettei ole olennainen osa. Ja hyvää tuli ilmankin. Kotona olisi ollut joululta jäänyttä Kettukarkki-marmeladia (joka sekin on tehty päärynöistä ). Täällä mökillä on marja-aroniahyytelöä, sekin sopi hyvin. Mutta ei tartte välttämättä mitään.