2024

Home 2024 (Page 10)
Showing: 91 - 100 of 367 RESULTS
Neulottua Oulu

Värejä kaupungissa ja neuleissa

Oulussa tuulee usein, yleensä ´aina´. Ja hyvin usein tuntuu, että tuulee vastaisesti – ihan sama mihin suuntaan olet menossa tai tulossa: mennessä tuulee ja palatessa tuulee. Tänään ei tuullut. EI mistään suunnasta, eikä varsinkaan vastaan. Ja muutenkin sää oli suotuisa ulkoilulle.

Poikkeuksellisesti pyöräilin vasta iltapäivällä, sillä aamulla oli aika optikolle ja sen jälkeen aika varattuna Veripalveluun. Ja olipa aamulla kyllä niin kylmäkin (aamukuudelta +0,6 C) että parempi odotella auringon nousua kunnolla. Kannattihan se!

Silmälasieni uusimisesta ei ole kuin 1½ vuotta, mutta vähän tuntui olevan tarvetta näöntarkastukseen, ja kun  edellisellä kerralla löytyi silmänpohjarappeuman merkkejä [perinnöllinenhän se tämäkin juttu on; äidillä ehti jo aika pahaksikin] sain kehotuksen käydä sitäkin tarkistelemassa, vaikka eihän kuivalle rappeumalle ole hoitokeinoa, eikä lääkkeitä. Jos se kehittyy/muuttuu kosteaksi rappeumaksi on syytä aloittaa lääkitys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siis ja joka tapauksessa perusteita Instruun menemiselle oli. Ja niinhän siinä sitten kävi, että onhan ne linssit (taas) uusittava, plussaa lisää. Mutta ei muuta huolettavaa.

Iltapäivällä kuljin Maikkulaan, sillä Lankapuutarhaan oli taas asiaa. Eilen sain valmiiksi viimeisimmän neuleeni… En oikein vielä tiedä kenelle. 😅

Malli on VillaUnelmien Vanamo. Ihan ´minun näköiseni´, mutta minulla itselläni on jo viisi islantilaista kaarrokeneuletta. Ja ne kaikki ovat mieluisia ja käytössä, joten ei nyt tälle syksylle tätä.

Neulomatta en enää osaa olla. Kesälläkään. Näistä Siiveniskuja-paidoista tuo sininen on Pehtoorin uusin, – kolmas. Tummanharmaa on vielä vailla käyttäjää. Juniorille ja Vävylle on liian pieni…

Tänään hain lankoja jo joululahjajuttuja varten: pipoja, pantoja, Emmiliinin pusero ja tyttärelle sisäpusero (Plötylopista) on ainakin tarkoitus tikuttaa.

Historiaa

Heijastimet, Sillanpää ja naisten oikeudet

 

Lokakuun ensimmäinen on Heijastinpäivä!

Viimeistään nyt heijastimet takkeihin ja reppuihin heilumaan.

Tänään on myös Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivä, ja se on myös virallinen liputuspäivä. Kaikkihan me tiedämme, miksi juuri Sillanpään kunniaksi liputetaan?

– Sillanpää oli vuonna 1907 valitun ensimmäisen eduskunnan naiskansanedustaja (SDP); yksi niistä 19 naisesta, jotka valittiin. Merkittävää on, että hänen eduskuntauransa jatkui viime sotien jälkeisiin vuosiin asti.

Sillanpää vaikutti vuosikymmenien aikana monin tavoin naisten aseman parantamiseen, ja mm. vuoden 1929 avioliittolain laadintaan. Tuohon asti oli monin keskeisin osin ollut voimassa vuoden 1734 naimiskaari, mutta vuoden 1929 laissa mm. lakkautettiin aviomiehen edusmiesasema vaimoonsa nähden, minkä jälkeen puolisot julistettiin oikeudellisesti tasavertaisiksi. Jo kymmenen  vuotta aiemmin (1919) naiset olivat saaneet luvan mennä ansiotyöhön vaikka ilman aviomiehen suostumusta, ja tähänkin lainsäädäntötyöhön Miina Sillanpäällä oli ollut vaikutuksensa.

Lokakuussa on muitakin aika ”naisellisia” päiviä: ainakin 11. ja 12. päivä ovat sellaisia.

  • 4. Korvapuusti päivä
  • 10. Aleksis Kiven päivä eli suomalaisen kirjallisuuden päivä / Maailman mielenterveyspäivä (WHO)
  • 11. Kansainvälinen tyttöjen päivä
  • 12. Roosa nauha -päivä / Pukeudu pinkkiin -päivä
  • 24. YK:n päivä
  • 31. Halloween
Mutta kyllähän näitä kaikkia voi sukupuolittamattakin ´juhlia´.  🏳   🏳  
Antoisaa, valoisaa ja vaikuttavaa lokakuuta kaikille!
Niitä näitä

Matkalla talveen

Syyskuu on ohi. Tämä oli aurinkoinen syyskuu, josta tuli vietettyä puolet muualla kuin kotona: Hangasoja ja Helsinki-Järvenpää olivat nekin lämpimiä ja vähäsateisia. Tänään Oulu oli aurinkoinen, sinitaivainen, värikäs. Jokivarressa ja muuallakin maisema terävä ja kirkas, hyvä hengittää. Tiedän monia, joille syksy merkitsee suklaansyönnin lisääntymistä, lievää ahdistusta talven tulosta, kaamosmasennuksen etiäisiä mielessä, mutta minulle syksy on melkein lempparivuodenaika. Varsinkin jos se on tälläinen kuin tänä vuonna. Toisaalta onhan kevätkin monin tavoin antoisa, antelias, lupaava ja herättävä…

Toisaalta tykkään kyllä kaikista vuodenajoista. Ja parasta on se, että niitä on. Oulussahan on – edelleen – oikea talvikin, vaikka marraskuu on usein sellainen ettei siitä oikein tiedä, miksi se muuttuu.  Kirjailija, kulttuurikyynikko Erno Paasilinna on todennut vähän ikävästi, omaan tapaansa: ”Parasta Oulussa on vuodenaikojen selvä vaihtelu. Eikä sekään ole oululaisten ansiota.”

Kesämekot ja T-paidat joutivat tänään vaatehuoneen ylähyllyn laatikoihin, kesätakit saivat väistyä kevyttopan, duffelin ja villapoplarin tieltä. Pyörälenkki vaati kerrospukeutumista jo melkoisesti. Mutta ei se mitään. Hyvät vaan. Nautitaan kun meillä on erilaisia vuodenaikoja!

Isovanhemmuus

#Mumminelämää

On vähän kummallinen olo. Matkalla Järvenpäästä kotiin ajatukset lainehtivat aika ristiriitaisina. Sellainen ”onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä” -fiilis. Mennessä tuntui, että kaikkea hyvää on jo puolillaan, ihan pian jo täynnä, ja nyt palatessa huomaan, että pinta on laskemassa takaisin puoleen tai sen alle. Ensin kohtaamisen odotus ja jälleennäkeminen ja sitten yhdessä olon jälkeinen ikävä saavat aikaan hyvinkin erilaisia tuntoja. Mitä nyt odotan, kun tämä odotettu viikonloppu on jo eletty?

Olimme Emmiliinin kanssa melkein kolme päivää saman katon alla, varhaisista aamuista aika varhaisiin nukkumaanmenon hetkiin. Olin yksivuotiaan (1 v 2 kk) tyttärentyttären arjessa ja maailmanmenossa mukana, kuinka tuntuikaan hyvälle ja mummiuden todeksi tekeväksi olla liki ja läsnä.

”Kirjojen lukeminen, väriliidut, kävely, nenäleikki, kerrospukeutuminen, Sibeliuksen talon kristallikruunut, museotarrat ja karjalanpiirakat oli tän viikonlopun kovimmat jutut”, totesi Emmiliinin äiti tytön puolesta. 🥰

Nyt olen jo kotona ja olo on vähän tyhjä. Tai ehkä sittenkin olen vain hyviä ja rakkaita muistoja täynnä.

Isovanhemmuus

Tuusulanjärven rannalla, Ainolassa ja parasta…

Lauantaiaamu Järvenpäässä harmaa, mutta pikkuinen aurinko valaisi päivän.

Taaperoperheessä ei  aamuja tuhlata nukkumiseen, vaan ollaan hyvissä ajoin puurolautasten, croissantien ja kahvin äärellä. Ja aikaa on leikeille ja yhdessäololle. Sitä oli sitten illallakin, ja päivälläkin. Ja se kaikki on ollut parasta tänään. Hiljaa, kiitollisena hymyilen itsekseni näistä päivistä, tästä elämänvaiheesta.

Emmiliinin päikkäreiden aikana lähdettiin Tyttären kanssa lenkille, Tuusulanjärven rantatiellä tyventä, ukkosen jyly kuului kaukaa ja ihan pikkuisen ripsutteli vettäkin, mutta rantatiellä oli kaunista, vehreää. Ja meillä juteltavaa…

Iltapäivällä lähdimme koko poppoolla Ainolaan, Aino ja Jean Sibeliuksen museoituun kotiin. Olipä viehättävä miljöö. Eikä vain talo ollut familiääri ja kulttuurikodin henkeä huokuva, vaan myös puutarha, pihapiiri, pieni metsäpolku, hautalehto ja museokahvila olivat tutustumisen arvoisia.

Museokauppa oli ainoa vaatimattomaksi jäänyt kokemus. Tällä oli hyvä aloittaa Emmiliinin ja mummin toivon mukaan yhteinen, monien museokäyntien sarja.

Illansuussa taas yhteisen ruokapöydän ääressä, mutta tänään en keittiössä viettänyt aikaa; sain olla pienen kanssa.

 

Niitä näitä

Osana pienen maailmaa

Onni on herätä taaperon itkuun klo 5.22. Ei siksi, että pieni itkee, ei todellakaan siksi. Päinvastoin. Mutta siksi, että tiedät, että pieni on lähellä, että näet hänet tänäänkin. Että on tiedossa yhdessä oloa. Että hän on olemassa.

Järvenpäässä on satanut, Helsingissä on satanut, pitkin päivää, mutta niinä hetkinä, kun olen ollut ulkona, onkin ollut päivän paistetta, ja sen kerran kun ”häiritsevästi” satoi, oli Vävy autolla vastassa Järvenpään asemalla, ettei tarvinnut kilometriäkään sateessa kävellä. Tyttärellä etätyöpäivä, Vävyllä toipilaspäivä [koko perhe on täällä sairastellut viikon verran], Emmiliinillä päiväkotipäivä ja mummilla kävelypäivä.

Päivällä käväisin Helsingissä, muutamia tuliaisia (A:lle & E:le) ja pieniä tuomisia sinne ja tänne. Ja löysinpä Kapteenskasta itselleni uuden paitapuseron! Miten siitä tulikin hyvä mieli.

Päivän ”ohjelmassa” oli juhlaruoka, vähän kuin tyttären synttäreiden kunniaksi kokkailin kaikenmoista italialaista. ”Neljän ruokalajin” teko ei-omassa keittiössä vähän onnahteli, mutta lopputulos oli  ”ei huono”.

Pienen kanssa olemme jo ihan tuttuja, hymyjä ja haleja puolin ja toisin … Huomenna koko päivä yhdessä! 💕

Isovanhemmuus

Mummi lennolla

Aamulennolla Oulusta Helsinkiin.

Kaikenlaista matkan alun, kulun ja perille saapumisen viivästymistä. Yksi uudenlainenkin viivästymissyy tuli koettua. Jo lähdön ongelmia, sillä kone tuli myöhässä Ouluun, sitten koneen täyttämisen kanssa käsittämätöntä härdelliä, ylibuukkauskin?, lisäksi tiedossa oli kova vastatuuli ja se uusi juttu: Jyväskylän yllä lentorajoituksia, joten oli kierrettävä Kuopion kautta. Kaikkinensa olin Helsingin keskustassa melkein 1½ tuntia aiotun jälkeen.

Ehkä se säästi minulle rahaa, sillä en ehtinyt niissä muutamassa putiikissa käydä, joihin oli ”kauppalapussani” merkitty hankintoja. Mutta Stockalle ehdin. Emmiliinille ja Eepille löytyi vaatetta, itselleni ei talvikenkiä. Samppanjan ehdin hakea ja sitten R-junalla kohti Järvenpäätä.

Kolmeksi ehdin perille, ja se merkitsi, että pääsin tyttären (jolla on tänään synttärit) kanssa hakemaan tyttärentyttären päiväkodista. Ja ilta saatiin taas tutustua ja leikkiä, – silloin vasta muutaman kerran onnen rippusia silmänurkissa kutittelemassa …

Isovanhemmuus

Mumminelämää syksyisessä säässä

Tänään meillä oli Apsun (9 v.) ja Eepin (pian 6 v.) kanssa yhteinen pitkä iltapäivä. Ajelimme kohti Nallikaria toiveissa päästä uuteen leikkipuistoon liikkumaan ja ulkoilemaan ja matkalla Apsu kertoi, että oli saanut uuden avaimenperän kaverinsa äidiltä: ”Siinä on semmonen yliopiston merkki. Onko sulla semmosta?”

Minä: Ei ole, ei ainakaan enää. Mutta olin viime viikolla pitkästä aikaa yliopistolla vähän niin kuin opettamassa, – olin pitämässä esitelmää siellä. Ja oli mukava, kun näin mun entisiä opiskelijoita ja työkavereita, että ne oli kuuntelemassa siellä.
Eepi: No mitä ne oppilaat sano, kun oot ope, vaikka oot noin vanha?

        Enpä osannut vastata? – Naurua en voinut pidätellä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nallikarin uusi leikkipuisto oli taas suljettu; rakentaminen taitaa olla siinä vielä kesken. Kuljetttiin rannalla, juostiin majakalle, heiteltiin kiviä mereen, pojan kanssa ihmeteltiin meren synkkää pintaa, mutta ihastellen katseltiin muuttolintujen parvia, jotka järjestäytyivät matkalleen. Niitä oli paljon. Eepi ihmetteli, että miksi lähtevät… Yllättävän lämminkin oli tuulisella rannalla, tai sitten meillä oli tarpeeksi vaatteita. Lastenkin kanssa on ihana kulkea ulkona, merenrannassa. Jutella ja kertoa.

Ulkoilun jälkeen mummi-papalle. Pelaamaan ja syömään, ja sitten se olikin Eepi jolla oli juttuja. Tyttö on mahdoton höpöttäjä, ja nauraa hersyvästi päälle. Kirjastossakin poikettiin vielä kotimatkalla. Kirjastossakin lasten kanssa mukava käydä. Molemmat ovat oppineet kirjojen ystäviksi. Osaavat kertoakin kirjoista.

Hyvä päivä tänään. Mumminelämää.

Reseptit Ruoka ja viini

Matkakuumeisena – ja reseptiikkaa

Ei mitään määrää surffailuilla ja somekanavilla pyörimisellä.

Noh, aamupäivällä pyöräteillä ja pihalla puutarhahommissa pikkusateesta huolimatta, mutta muutoin …

Eikä mikään tähdellistä löytynyt. Ei hyviä uusia reseptejä, ei neuleohjeita.

Matkakuume kyllä nousi melkein varauslukemiin. Kohde ja ajankohtakin taitaa olla päätettynä: tammikuussa lämpimämpään. Luulen näin.

~~~~~~~~~~~~

Perjantaina Pehtoorin valmistaman päivällisen menun ja reseptilinkit lupasin kirjoitella, joten tässäpä nyt. Oikein hyvä tasapainoinen menu. Ja kaikki kolme ruokaa olivat mieluisia ja makoisia. Hyvin tehtyjä ja alkuruoka vielä kauniiksi annokseksi aseteltu.

Alkuun Lohitartar ja piparjuurismetana ,  joka olikin graavisiiasta. Minulle mieluisempikin noin. Ja syksyllähän siika on parasta.  Molemmat kyllä todettiin, että siikaversioon ei ehkä kannata laittaa sitruunankuorta vaan mehu. Lohiversioissa kuori on varmaan parempi, – leikkaa lohen rasvaista makua raikkaammaksi.

Pääruokana Rapeat kesäkurpitsarullat, joissa Cheddaria ja prosciuttoa rullattuna. Näitä teen varmasti itsekin. Ja vielä tälle satokaudelle. Olivat tosi erinomaisia.

Jälkkkäriksi Helpot Granolauuniomenat. (kuvaamattahan ne jäivät)   Niihin käytetään Valio-kinuskikreemiä, ja sitä juuri käytin mökillä hillojen (lakkojen) kanssa tarjotussa kermavaahdossa. Se oli siis kinuskivaahtoa = puolet vispikermaa ja puolet kinuskikreemiä sauvasekoittimella paksuksi vaahdoksi. Sopii varmasti myös tavallisten uuniomppujen tai omena-kauramössön kanssa.