Syyskuu on ohi. Tämä oli aurinkoinen syyskuu, josta tuli vietettyä puolet muualla kuin kotona: Hangasoja ja Helsinki-Järvenpää olivat nekin lämpimiä ja vähäsateisia. Tänään Oulu oli aurinkoinen, sinitaivainen, värikäs. Jokivarressa ja muuallakin maisema terävä ja kirkas, hyvä hengittää. Tiedän monia, joille syksy merkitsee suklaansyönnin lisääntymistä, lievää ahdistusta talven tulosta, kaamosmasennuksen etiäisiä mielessä, mutta minulle syksy on melkein lempparivuodenaika. Varsinkin jos se on tälläinen kuin tänä vuonna. Toisaalta onhan kevätkin monin tavoin antoisa, antelias, lupaava ja herättävä…
Toisaalta tykkään kyllä kaikista vuodenajoista. Ja parasta on se, että niitä on. Oulussahan on – edelleen – oikea talvikin, vaikka marraskuu on usein sellainen ettei siitä oikein tiedä, miksi se muuttuu. Kirjailija, kulttuurikyynikko Erno Paasilinna on todennut vähän ikävästi, omaan tapaansa: ”Parasta Oulussa on vuodenaikojen selvä vaihtelu. Eikä sekään ole oululaisten ansiota.”
Kesämekot ja T-paidat joutivat tänään vaatehuoneen ylähyllyn laatikoihin, kesätakit saivat väistyä kevyttopan, duffelin ja villapoplarin tieltä. Pyörälenkki vaati kerrospukeutumista jo melkoisesti. Mutta ei se mitään. Hyvät vaan. Nautitaan kun meillä on erilaisia vuodenaikoja!
