Aamiaisbrunssi tänään jo kahdekselta: sisareni & S. aamuvirkkuja – ainakin vieraissa oloissa. Meilläpä olikin aikaa ja juttuja istua kahvin, puuron, ja kaiken muun äärellä päivän valkenemiseen asti.
Kymmenen jälkeen lähdimme Saariselkä sightseeingille. Sisarelle ei Saariselkä opastusta tarvitse tehdä, sen verran pitkä ja perusteellinen paikallistuntemus se hänelläkin täältä jo lapsuusvuosista asti on, mutta S. ei tienoita tunne. Autolla ja kävellen kierreltiin: Aurora-polku oli tietysti ehdoton kävelylenkin kohde. Sen varren kummituskämpän ikkuna otsikkokuvana.
Kummituskämppä on alkuperältään Karvaselän tupa, joka rakennettiin 1800-luvulla Inari–Saariselkä-postipolun varteen, josta se on siirretty Saariselän keskustan tuntumaan. Aikoinaan vierailijat, jotka yöpyivät postituvassa, kertoivat kokeneensa selittämättömiä tapahtumia, ja 1900-luvun alussa uskottiin, että kauppiasSohvi Tammela oli kummittelun takana. Kauppiaan uskottiin kuolleen, kun hän katosi Kittilän ja Ruijan välimaastoon poikansa kanssa. (Lähde: Retkipaikka)
Tässä viikon aikana tuntureilla on ollut näkyvyyttä kauaskin, ja mikä merkityksellistä on se, että nyt kun lunta on maassa, mutta ei juurikaan puissa, erottuu paljakka (tuntureiden puuttomat laet) selkeästi ja maisemassa on kontrastia. Harvoin Sokostin profiili erottuu näin selkeästi.
Ulkoilun jälkeen takkamakkaraa, iltapäivähuilailua, vaalituloksesta toipumista, höpinöitä, rantasaunaa, kunnes illansuussa istahdimme perinteiselle vierasruoalle: puikulamuusia ja poronpaistikäristystä (+ Auramurua ja sokeroitua puolukkasurvosta) ja jälkkäriksi leipäjuustoa ja hilloja. Taas tuntuu kavala maailma olevan kaukana.