Tänään alkaa olla aika lailla tasan 17 vuotta siitä kun ryhdyin perustamaan blogia. Aluksi tämän nimi oli ”Lyhyesti”. Aluksi postaukset olivatkin lyhyitä, mutta eiväthän ne ole sellaisiksi jääneet. Eikä ole blogin ”elinkaarikaan” ollut lyhyt: 17 vuotta (melkein) joka ikinen päivä jotain.
Eka lyhyt postaus (jossa on itse asiassa koko syyskuu 2007!!!) on täällä
https://lyhyesti.blogspot.com/2007/12/blogit-eivt-ole-mun-juttu.html
Aluksi perustelin, miten olin blogin avaamiseen päätynyt.
Viiden kohdan luettelossa toisessa lukee näin:
”Päiväkirjoihini kuluu monia kymmeniä minuutteja päivittäin,
enkä ikinä jaksa lukea tolkuttomia sepustuksiani,
vaikka joskus mieluusti palaisinkin johonkin hetkeen:
”mitä mietin, mitä tein, mitä aioin?”
Nyt opettelen kirjaaman olennaisen.”
Kun pari vuotta olin bloggaillut, vaihdoin alustaa, hankin oman domainin (satokangas.fi) ja siirsin kahden ensimmäisen vuoden postaukset uuden oman blogin, tämän Tuulestatemmatun alkuun.
Päätin siis lopettaa henk.koht. päiväkirjoihin kirjoittamisen ja ryhtyä lyhyesti kirjoittamaan päivieni kulusta. Toinen päätös piti, toinen ei. Ja nykyisin postauksien tekoon menee hyvinkin puolituntia, useimmiten tunti.
Tästähän on ollut monta kertaakin puhetta (tai siis olen kirjoittanut), ettei ei täällä blogissa ole kaikki minun elämästäni, eivät kaikki ajatukseni, eivät tuntoni.
Tästä on tullut elämäntapa. Tämä on ruokapäiväkirja, keittokirja, kuvakirja, Oulu-opas, Muistikuvia-tuotteiden ja palveluiden mainos- ja promoamissivusto, Saariselän markkinointikanava 🤗 , kaikkien reissujen matkapäiväkirja, ammattitutkinnon oppimispäiväkirja, ja ties mitä kaikkea. Myös päiväkirja.
Miksikö tämä tuli tänään mieleen ja nousi jopa postaukseen? – Koska tänään meidän nuorin lapsenlapsi on Järvenpäässä aloittanut päiväkotiuransa, ja halusin palauttaa mieleen, millaista se oli kun meidän Esikoinen 11 kk:n iässä, tasan 34 vuotta sitten, oli ensimmäisiä päiviä tarhassa. Minullahan on tietysti se kirjattuna päiväkirjaan; olipa mukava lueskella syksyn 1990 tuntoja ja tekemisiä.
