Pyörälenkin varrella on villiintyneitä viinimarjapensaita. En poiminut, kuvasin.
Eilen illalla olisi ollut jotain todella hienoa kuvattavaa: superkuu! Oli lämmin, olin hereillä poikkeuksellisen myöhään (melkein puoliyö) ja lisäksi tiesin tarkkailla taivasta, mutta oliko minulla välineitä!! Juniori lainasi teleputken viikonloppuna heppakuvauksiin, ja minähän en sitä muistanut. Toisaalta. Eipä maailmani tuosta kuvaussession missaamisesta nyt juuri hötkähtänyt.
Kesän loppua kohden entistä enemmän pyöräteitä suljettu tai ”poikki”, kiertoteitä vaikka kuinka paljon. Tämän kesän vakkarilenkkini, joka vie Toppilansalmen mutkan ja Värtön kautta Poikkimaantiesilalle ja toista puolta jokea takaisin, on 23 km. Tänään siihen tuli muutamia lisäkilometrejä, kun kiertelin ”kaukaa” kaivureita ja puomeja. Napakka kaakkoistuulikin teki vastusta, mutta eipä huolta: oli mahdottoman mukava pyöräillä, kuten tavallista.
Ja kirjahyllyprojekti ja arkisto-rompevaraston (= vaatehuone, jossa ei ole ainuttakaan vaatetta) konmarittaminen on jatkunut ja on edelleen kesken. Näin kiireistä täällä tänään.
