Taas myrskyinen aamu. Eilen oli Helsingissä, tänään Järvenpäässä.
Mutta selkenihän se sitten.
(Tässä alussa on heti aluksi sanottava, että kuvien saaminen blogiin on taas hyvin haastellista, liki mahdotonta – kuten ehkä viime päivien postauksista olette huomanneetkin. Huomenna jo yritän saada ”remonttimiehiä” asian pariin, viimeistään maanantaina. Siihen asti lienee tyydyttävä hyvin vähäiseen kuvitukseen.)
Aamupäivällä risteilin Järvenpäässä, lenkillä, ja sitten keksin käydä kaupassa: josko tekisin kauraomppupaistoksen tänään jälkkäriksi. Pääruoaksi olin jo luvannut feta-pinaattipannaria, tsatsikia ja burrata-salaattia. Vähän oli kaupat hävöksissä, mutta lopulta löysin kaksikin ja tuli reilu tunti käveltyä. Hyvä niin.
Sitten tyttären luo. Vähän jo kastajaisia varten puuhailtiin, mm. saatiin liinat ja kastajaispuku sileäksi. Perinteisiä, hyvinkin perinteisiä ovat ne.
Pienessä rivitalokodissa pienen juhlat ovat pienet, kymmenen meitä vieraita taitaa yhteensä olla.
Ja vauvan vielä kovin epäsäännöllinen rytmi oli tänään sillä tavalla hyvä, että iltapäivän aikana meillä oli mahdollisuus lähteä vaunulenkille. Hyvin me molemmat pärjättiin: Pallero nukkui ja minä kävelin. Tyär sai rauhassa siivoilla. Mummin onnenpäivä.
Illansuussa tyttären ikiaikainen ystävä tuli oman vauvansa, jonka kummi meidän Tyär on, kanssa Rovaniemeltä Järvenpäähän omasta puolestaan kummin hommmiin. Yhdessä kulkeminen näillä kahdella nuorella naisella siis jatkuu. Yhdessä he ovat kulkeneet päiväkodista ylioppilaaksi asti, sitten taloustieteen opinnot yhtäaikaa, vaihdossa Strassessa yhdessä, vaativat työpaikat molemmilla, ja molemmat päättivät jo alle kolmekymppisinä opiskella uuden tutkinnon, tällä kertaa ei samassa opinahjossa. Ja Järvenpää – Rovaniemi välimatka ei ole este ystävyyden jatkumiselle…
Ruokapöydässä meitä oli sitten useampikin: kahdelle kelpasi omat matkaeväät parhaiten. Arvaatte, että on jotenkin hienoa katsoa näitä nuoria naisia, omaa tytärtä ja tämän bestistä, nyt uusina äiteinä, kun on nähnyt heidät yli 30 vuoden ajan kasvamassa tähän, tähänkin päivään.
Juhlaviikonloppu on nyt alussa.
Voi, mikä mummin onnenpäivä
Ja onnenpäivät vain jatkuvat…