Sumuinen, tihkusateinen, aika toimelias päivä.
Maisemointihommat ja pihan siivous alkavat olla tehtynä. Mökkipiha nyt mieluisa. Tai noh, kunttaa voisin tilata muutaman sata neliötä mökkitien reunamille, mutta enpä sittenkään. Luotetaan siihen, että luonto korjaa, mitä kaivureiden jälkeen on mennyt rikki. Ja pihapiirissä kaikki on nyt hyvin, oikeastaan oikeinkin hyvin.
Välillä sadetta pidätellessä vähän astetta paremman sapuskan esivalmistelua. Voiko mökillä olla ”kotitöitä”? – Noh, jotain sellaista kuitenkin.
Takaisin pihalle, juuri parahiksi näin ja kuulin puolensadan hanhen kaakuttavan ohi, kaksi isoa komeaa auraa lensi ohi. Ja sitä olen ihmetellyt, että täällä kuuluu vielä linnunlaulua. Aamuin illoin. Ja lintulaudalla on ruuhkaa! Oravat ovat jossain?, mutta tavistinttejä ja lapintiaisia pyrähtelee aamuin iltapäivin ja kuukkeleita!
Palaan kuukkeleihin ja niiden kuvaukseen vielä tulevina päivinä.
Puronrantaan uuden pation lähelle vielä maisemointia, sinnekin. Ennallistaminen, tai rikotun luonnon korjaaminen, tekeminen ja touhuaminen ovat olleet mukavia. Varsinkin kun on ollut hiljaista ja rauhallista.
Niin rauhallista, että pitkähkö tepastelu puronvartta yläjuoksua kohti ja paluu kostean metsän kautta takaisin kestikin aika kauan. Rauhallisesti. Ja kuvaillen Hangasojan monimuotoista kulkua, pulputusta ja solinaa.
Ja sitten, kun on perjantai, ja muutenkin. Syötiin hyvin ja aika pitkään.
Tuttu telkänpönttö. Kuukkelitkin pysyvät hyvin ruokittuina, varastoivat syötävää talven varalle ( koiranmakkaraa kaarnanraot täynnä).
Meillä oli taas vahdinvaihto, lähdin sieltä viikko sitten.
Melkein lennossa jo itsekin, etelään päin, kuten hanhetkin.
Hangasojalle sitten jouluksi.
Tuttu pönttöhän se, sieltä sinunkin mökkisi vastarannalla kuljin. Itse asiassa en koskaan ennen ollut sitä puolta ylävirtaan rannassa kulkenutkaan.
Ehkäpä vuodenvaihteessa ollaan taas yhtä aikaakin. Jos ja jos ja jos. 🙂
Luonnikasta lentoa ja etelänlomaa.