Kaikesta huolimatta lähdin pyörälenkille tänään. Ja pukeuduin lämpimästi. Miksenpä! Heinäkuun toinen, keskikesä, hyvänen aika, pitäähän sitä pukeutua sään mukaan!
- Kyllä, kyllä minulla oli nahkasormikkaat, pitkähihainen hiihto!!poolo ja goretex-takki. Ja SILTI oli vilu polkiessa kohti pohjoista, mitä en sitten kauaa tehnytkään, vaan hakeuduin suojaisimmelle reiteille. Koetin kierrellä pikkutietä, muka tuulensuojassa. Höpö, höpö, mitään suojaa ei löytynyt – en voi väittää, että tänään olisi ollut liikkumisen iloa. Tunti riitti kertakaikkisen hyvin. – 12 C ja aika hyytävä koillistuuli eivät minusta ole leppoisan kesän kelejä. Vetäydyin takaisin kotiin.
Jo aamupäivällä, hakiessani tiettyjä kuvia jatkotuotantoon (onnittelukorteiksi, ehkä pikku tauluiksi, ehkä sinne ja tänne) katselin kuvia reissuilta joskus 2010-luvulta. Ja jäin kokeilemaan Photarin uusia mahiksia. Värkkäilin monta tuntia kuvien parissa. Ja ikävä Italiaan iski taas.
Portovenere.
Portovenereen oli todellakin patikoitava. Ei ollut mikään ”pieni iltapäiväkävely”. Voisin lähteä välittömästi uudelleen.
Niinkuin Rhodokselle ja Mallorcallekin, kesäpatikat Välimeren rantojen maisemissa tuntuisivat nyt ihan mahdottoman hyvälle.
Mutta mehän oltiin ihan vasta reissussa ja Suomessakin on kesä. Toivottavasti taas pian. 🙂
Tämä kaikki sai aikaan sen että etsimme Ylen Areenasta toisen kauden ”Hotelli Portofino” – sarjasta. No ei ensimmäisen jakson katsominen ainakaan helpottanut Italia-kuumetta.
Nojatuolimatkalle Liguriaan pääset tästä: Patikkareissu 20215
Ehkä tämä aamupäivän kuvissa ja elely sai aikaan sen, että oli tehtävä myös merellistä ruokaa: ”Tagliatelle frutti di mare!”
Resepti? – Vaikea kysymys. Raakoja scampeja hain pyörälenkin ohessa Aasia-marketista, sulattelin pari kourallista, tein tomaattisen ja kermaisen kastikkeen, jossa oli aika paljon valkosipulia ja pecorinoa etc. ja sitten paistoin scampit paahdetussa voissa ja lisäsin päälle. Kyllä tällä nälkä lähti. Ja ihan hyvällä mielellä. Mutta eihän se tämmöinenkään Italia-kuumetta laske.
Mutta kyllä tämä taas tästä. Ja eihän ole kuin viikko ja päästään koti-Suomen merellisiin maisemiin.
Vanhojen matkakuvien selailu on kuvaajapiireissä nyt ilmeisesti enemmänkin pinnalla, kun täällä meilläkin toinen puolisko tekee sitä. Kokoaa 1987-2003 matkoilta paksumpaa kuvateosta.
Vanhojen matkakuvien katselu on kyllä – varsinkin kylminä kesäpäivinä – mukavaa. Minulla ei tule tehdyksi kuvakirjoja, ei enää sen jälkeen kun aloin julkaista matkoilta kuvakansiot https://www.satokangas.fi/Matka/
ja sitten vuoden 2007 jälkeen matkakertomukset täällä blogissa!
Vihdoinkin täällä etelässä sataa ja tuulee, hellettä on riittänyt siitä saakka, kun kotiuduin Hangasojalta.
Portofinossa minäkin kyllä nojatuolimatkailin.
Siellä sade on varmasti tervetullut, täällä voisi jo riittää. Enkä hellettäkään kyllä panisi pahakseni.