Mukava päivä.
Tänään monta rastia kierrettävänä: postipaketteja haettavana, ruokapöytään pieniä täydennyksiä, äitienpäivätervehdys haudalla, Knuutilankankaan vakiokohde kuvattavana, linnunlaulusta ja keväästä nauttien ja kulkien siellä sun täällä. Ja kävinpä ottamassa oikealla kameralla päivänvalossa kunnon kuvan myös Martista (myös eilisessä postauksessa kuva).
Marttikin on liittynyt Käärijän fanijoukkoon! Martti on osa Sanna Koiviston ”Ajan kulku” – veistosta Kaupungintalon takana Maria Silfvanin puistossa. Ja hän on ehkä sympaattisin ja hellyyttävin patsas, jonka tiedän. Olen kuvannut Martti monenlaisissa asuissa, säässä, eri vuodenaikoina, aamuin illoin.
Laitoin kuvan myös FB:n Oulu tutuksi -ryhmään, jossa se on saanut satoja tykkäyksiä. Eikä (ainakaan vielä) montakaan tupinaa, mutta onpa somessa noin yleisesti näkynyt monia närkästyneitä kommentteja ”Käärijä-hypetyksestä”.
Ja sitähän minä en oikein ymmärrä. Ei niin, että olisin mitenkään erityisesti Käärijä-fani tai että Cha-cha-cha olisi mielestäni juuri se biisi, jonka olisi Euroviisut voitettava, mutta totta kai: olisihan se mukavaa.
Mutta ja ennen kaikkea minusta on ollut mahdottoman hienoa, että biisin myötä – ja ymmärtääkseni myös toisen ennakkosuosikin asemassa – Suomesta on viisuväelle ja muillekin välittynyt ihan uudenlainen kuva: suomalaisetkin osaavat hymyillä, heittäytyä, juhlia ja rallatella. Melankolialla ja maailmantuskalla on paikkansa, mutta mikseipä voitaisi kevättä ja juhlaa juhlia ja tanssia.
Nyt lähden tanssimaanNiinku cha cha chaEnkä pelkääkään tätä maailmaaNiinku cha cha chaKun mä kaadan päälleni samppanjaa
On niin hienoa, kuinka Toripolliisi, Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajat, Ajan kulun Martti ja monet muut paikat, yritykset, ihmiset ovat riemastuneet osoittamaan iloa ja kannatusta, tsemppaamaan Käärijää ja levittämään limenvihreää iloa ympäriinsä tavalla tai toisella. Hulluttelu tekee hyvää, saa hymyn huulille ja se on jo paljon – tuli voittoa tai ei.
Euroviisuviikonloppuun kuuluu myös äitienpäivä, jota meillä vietettiin tänään. Juniori, R. ja muksut olivat pitkällä päivällisellä: kiinalaista (kahdenlaisia dumplingseja, kastikkeita, nuudelia, Setsuanin kurkkuja, grillattuja curry-scampeja ja lohta yms. yms.) ja jälkkäriksi Pinocchio-kakkua (Brita-kakkua my way).
Syötiin sisällä ja ulkona, Huvilassa ja Festassa. Välillä jalkapalloa, saippuakuplia ja leppoisaa oleilua. Juniori tarjosi samppanjaa, jota en kaatanut päälleni, vaikka cha-cha-chata hyräiltiinkin. 🙂 Päivän tarjoomuksista lapset tykkäsivät erityisesti mummin kermavaahdosta. 🙂 Ja pihalla, lämmössä ja auringossa olosta. Kovasti suunnittelivat kaikkea, mitä pitkin kesää voitaisiin tehdä. Hyvälle se sellainen tuntui, vaikka koetin kyllä toppuutellakin, että nautitaanpa nyt ihan tästä hetkestä.
Rallatellen jatkoon tällaiset säät ja fiilikset.