Aurinkoinen, leppoisa, mukava, kiireetön äitienpäivä.
Koskapa jaksoimme eilen puolille öin katsella Euroviisuja, nukuimmekin myöhään, mikä meillä tarkoittaa kahdeksaa. Tavallista parempi aamiainen (muutakin kuin puuroa ja kahvia), lehdet, perhechatti, Juniori ja Eepi piipahtivat ovella, etc. ja sitten lähdimme kaksin pyöräillen Jääliin – M.-mummua tervehtimään ja kahvittelemaan.
Paljon muistoja menneistä, meidän muksujen leikki-ikävaiheesta, jolloin he saivat aika usein olla Jäälin mummulassa, että mie pääsin päivän arkistoreissuille Keminmaahan. Päiväkoti- ja alakouluikäisinä olivat joskus myös toipilaspäivinä Jäälissä (”yksi kuumeeton päivä oltava pois tarhasta/koulusta”, ja minulla jo opetusrästit kutsuivat töihin). Tärkeitä päiviä meille kaikille.
Ja en voinut tänäänkään kuin ihmetellä anopin hyvämuistisuutta. Ei niinkään hyvävointinen, mutta hyvämuistinen, ja kaikin puolin skarppi on Pehtoorin äiti.
Sitten mie odottelin pitkin päivää, että lämmin sää ja auringonpaiste saisivat valkovuokot avautumaan, mutta ei ihan vielä. Nuppuja on sekä etu- että takapihalla paljon. Valkovuokkoajatuksia äidilleni kuitenkin.
Eikä sitten muuta. Rauhallinen toukokuun sunnuntai.
Ruusut juuri mieleiseni.
