Pikkupakkasta, paljon pieniä asioita, Canon vaati ulkoilutusta pitkästä aikaa ja minulla tarve muutamalle taustakuvalle, joten aamupäivä auton kanssa liikkeellä paikasta toiseen, ja sitten tepastelemaan Oulujokivarteen. Jätin auton jollekin pikkutielle Kastellissa, tai olikohan se jo Knuutilanrannan puolella ja lähdin rantaan. Ja ihmettelin, kuinka monia oli joella hiihtämässä. Rantaviivan vieressä ei mitään latua ollut, kova muhkurainen jää-lumipinta (selluliittilumi 😀 ) vain, ja siinäpä hiihtäjiä kulki.
Ei olisi minusta sellaiseen: niin hyvälle olen lumikoneen tekemillä laduilla oppinut, ettenpä perusta tuommoisesta. Mutta kävely oli mukavaa. Oulujoen pappilan koivukujalla kävin, tietysti oli hyvä, että sekin on hiekoitettu, mutta eipä se kovin kuvauksellista ole. Ei sellaista menneen maailman tuntua kuvaan tullut.
Kävelylenkistä tuli sitten vähän odotettua pidempi, koskapa oli hyvä tovi käveltävä pikkuteitä, jotta Beetleni tienvarresta bongasin. Todellakaan en muistanut, minkä kujan varteen sen olin parkkeerannut. Ja ei, tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hukkaan autoni. Sellaista sattuu, on sattunut.
Marketissa kummastelin pääsiäismunavuoria sekä kymmeniä hyllyjä täynnä suklaapupuja ja -tipuja – ja pääsiäiseen on melkein kaksi kuukautta! Ja samaan aikaan lastasin koriin tete-narsisseja, kelta-violetteja tulppaaneja ja keltaisen tulilatvan. Sitä paitsi: tiedättehän, että minä en edes keltaisista kukista pidä, enkä vuotuisjuhlien viettämisestä etuajassa.
Nyt on kolmen erilaisia keltaisia (pääsiäis!)kukkia huushollissa. 😀 Oikein on mukavan keväisen näköistä.