Hiljainen aamu
Aamuhämärässä – hämärän hyssyssä, kuten äiti sitä nimitti ja josta hän kovasti piti – ehdin ennen sateen alkua käydä hautausmaalla. Kävin kertomassa äidille, että pikkusisarensa on jo matkalla luokseen. Ehdin pyytää tädiltäni, että veisi äidille terveiset. Nyt on koko Tuulen sisaruskatras tuonilmaisissa, myös isäni veli ja sisaret ovat jo edesmenneitä.
Kovin läheisiksi eivät etelän tädit, eno ja setä koskaan tulleet, lapsuudessa heitä tavattiin, kun he joskus kävivät Oulussa (rippijuhlissa, häissä, yo-juhlissa tai ihan muuten vaan) tai meidän perhe kävi jokakesäisellä Tavastilan, Helsingin ja Perniön sukulaiskierroksella. Aikuistuttuani, poismuutettuani kotikotoa ja vanhempieni erottua sukulaisia tuli nähtyä tosi harvoin. Tätikatraan nuorimmaisen, nyt poisnukkuneen, kanssa olen ollut eniten tekemisissä, viimeisen vuoden aikana paljonkin, ja hänen ja miehensä luona kävimme Pehtoorin kanssa silloin kun olimme kesälomareissulla/kartanokierroksella Kymissä (Karhulanhovi etc.) kymmenkunta vuotta sitten.
Kaksi kukkoa
Lauantain kahden hengen päivällisen teemana oli kukko. Kukkoa kahdella tapaa? – Ranskalainen klassikkoruoka Coq au Vin (kukkoa viinissä) ja toscanalainen Chianti Classico, jossa classico-laadusta ja alueesta kertoo pullon kaulassa oleva nauha, jossa on Gallo Nero eli musta kukko!
Kukkoa viinissä on kyllä hieman harhauttava nimi tälle ruoalle: ”ennen” se tehtiin (pakaste)kanasta ja nyttemin broilerista ja tänään meillä koivista ja fileestä, koska kolmesta kaupasta etsimisen jälkeen ei löytynyt kokonaista broileria saatikka kanaa. Varmaan 25 erilaista broiskutuotetta , suikaleina, fileinä, nuijina, koipina, leikkeinä mitä erilaisimmilla marinadeilla, mutta ei edes pakkasessa kokonaista marinoimatonta broileria. Tästä huolimatta tulihan hyvää. Tämän ruoan valmistamiseen on minun ruoanlaittointoiluni alkutaipaleelta muisto, joka ei haalistu.
Tänään en tehnyt tuolla vanhalla reseptillä, vaan tällä. Syksyyn kuuluvat pataruoat, ja leivinuunin liki päivittäinen lämmittäminen paitsi säästää sähköä, on mukava juttu ruoanlaitossa.
COQ AU VIN ELI KUKKOA VIINISSÄ
10 pientä sipulia
6 broilerin koipi-reisipalaa
1 ½ tl suolaa
½ tl mustapippuria
2 rkl voita
2 rkl öljyä
2 porkkanaa
4 valkosipulinkynttä
5 dl punaviiniä
200 g tuoreita herkkusieniä
140 g pekonia
2 dl lihalientä
3 laakerinlehteä
1 tl timjamia
3 rkl persiljaa
Leikkaa broileripalat kahtia nivelen kohdalta. Kuivaa lihapalat talouspaperilla ja mausta ne suolalla ja pippurilla.
Kuumenna voi ja öljy paistinpannulla. Ruskista broilerinpalat parissa erässä. Siirrä lihat noin kolmen litran vetoiseen pataan. Jätä rasva pannulle.
Kuori sipulit, kuori porkkanat ja leikkaa ne lanteiksi. Hienonna valkosipulit.
Kuullota kasvikset pannulle jääneessä rasvassa ja kumoa pataan.
Kaada paistinpannulle viini ja anna sen kiehahtaa. Näin saat maut talteen. Kaada viini pataan lihojen päälle.
Puhdista herkkusienet, halkaise isoimmat halutessasi.
Leikkaa pekoni noin sentin kuutioiksi. Ruskista pekoni ja sienet paistinpannulla ja nosta pataan.
Huuhtele pannu lihaliemellä ja lisää pataan. Lisää laakerinlehdet ja timjami.
Hauduta ruokaa uunissa 150 asteessa noin tunti.
Koristele persiljasilpulla ja tarjoa keitetyn riisin kera.
(Ranskalaisten mielestä ainoa oikea lisuke on persiljaperunat, meillä oli tänään ohra-riisiä, eikä kyllä ollut ollenkaan huono valinta.)
Ja yllättäen, vahingossa ruoalle valikoitu viinikin on KUKKOviini. Me molemmat olemme vastikään kuunnelleet Marja Vesalan kirjan Vuosi Toscanan kukkuloilla, ja siinä ollaan paljon Volpaiassa Chianti Classicoa tuottavalla viinitilalla. Ja juuri sitä viiniä on myös Alkossa – ja Oulussakin. Siispä Juniorin kotiinkuljettamana meillä on (oli) sitä neljä pikkupullollista, ja tänään yksi niistä avattiin ja hyvillä mielin nautittiin Coq au vinin kera.
Viini ei ole ihan edullista (13 € pikkupullo), mutta oli kyllä miellyttävää, näytti mehulta, mutta oli hyvinkin täyteläistä, raikasta, sopivasti hilloinen, kirsikkaa ja jotain muita marjoja maussa. Ja koska se Chianti CLASSICO, sen kaulassa on musta kukko, Gallo Nero. Chiantin kukon tarina linkin takana, ja samassa postauksessa myös muutama, edelleen hyvä viinisuositus, jos vaikka ensi viikonlopun pyhäinpäiväpäivälliselle olisi tarvetta.
Kukkoa viinissä -reseptissä on myös viinin tarvetta, siihen sopi hyvin meillä aina jääkaapissa varuilta oleva alkoholiton punkku. Tällä kertaa se oli Torresin Syrah, jota on ainakin meidän K-marketissa ihan vakiovalikoimassa.
Nyt on kylläinen ja levollinen olo. Rauhaisa lauantaiehtoo …