Aikamoinen säläpäivä. Enkä minä oikein viihdy sellaisissa päivissä.
Ainoa asia joka hoitui asianmukaisesti oli kun kävin asiakkaan luona sopimassa ruokakuvauksista, jotka on parin viikon päästä. Projektiin tehtiin suunnitelma, ja vaikuttaa ihan mukavalle.
Mutta kotosalla ei sitten kovin järjestelmällistä – ei mikään.
No tein sentään leivän. Kaapissa on pitkäääään lojunut leipäjauhosekoitus-paketti: Fazerin kaura-karpaloleipä Nyt oli sen aika.
Eilen iltasella ohjeen mukaisesti laitoin jauhosekoituksen tekeytymään eli nousemaan huoneen lämpöön, ja tänään iltapäivällä leivoin (nostin taikinan pataan) ja paistoin. Johan oli tuhtia ja tymäkkää, mahdottoman hyvää leipää. Syntisen hyvää. Liian hyvää. Olen syönyt monta viipaletta.
Minähän en näinä koronavuosina ole hurahtunut hapanjuurileivän tekoon, kuten tuntuu ainakin kaikki rotissööriystävät tehneen. Olen vain ostanut Hallista juurileipää, leiponnut sitten jotain satunnaisesti milloin mitäkin. Mutta tällaista jauhaseosleipää voisi kyllä tehdä toistekin.