Kirjahaasteen parissa

Nyt hiipuu voimat… Yksinkertaisesti en vain jaksa ruveta etsimään tietoja viime vuoden lopulla lukemistani kirjoista. Niitä kuitenkin edellisen ”Luettua”-postauksen jälkeen on (kai) toistakymmentä. Ehkä ne joku kerta tänne kommentteineen vielä postaankin. Ehkä.

Viime vuonna kuuntelin 135 kirjaa, 5 – 10 luin kirjakirjoina, ja ainakin 10 jätin kesken. Äänikirjojen myötä olen oppinut uuden taidon: voin jättää kirjan kesken vaikka olisin lukenut sitä jo useampia kymmeniä sivuja. Tuntuu, että aiemmin sinnittelin ja kahlailin kehnonkin opuksen loppuun asti. Olen (tällä iällä, vihdoin) tajunnut, että on turha kuluttaa aikaa kohtalaisiin, ´melkein´ kiinnostaviin kirjoihin, elämäkertoihin, tarinoihin, jos kerran on mahdollisuus nauttia vain itseään miellyttävistä kirjoista. Yhä enemmän minua kiinnostavat elämäkerrat ja kotimaiset kirjat; ennen oikeastaan  historialliset, käännetyt romaanit, klassikot, suositut uutuudet ja ns. viihderomaanitkin, olivat lukulistojeni valtavirtaa.

Nyt kun ansiotyö ei enää vie puolta hereilläoloajastani, nyt kun päivät ja illat pitkät voi puuhailla sellaista, jonka yhteydessä voi kuunnella kirjoja, kuluu niitä aika lailla. Äänikirjat ovat edesauttamassa tekemistä, jota ei ehkä tekisi – ei ainakaan niin mielellään – jollei olisi hommassa kiinni pitävää kirjaa seurana.

Helmet-lukuhaaste sekä edesauttaa lukemisen ”suorittamista”, mutta myös tekee siitä iloisen, kiinnostavan osan arkea, nimenomaan päiviä. Olen aika varma, että tänäänkin joulukoristeiden perkaaminen ja poispakkaaminen, joka lähti ihan totaalisesti lapasesta, kun lopulta purin ja hoitelin kierrätykseen  vaate/rompehuoneen hyllyiltä monen hyllyn verran pikkuliinoja, vanhoja peittoja, erilaisia kodinsisustukseen liittyviä  yms. sellaisia härpäkkeitä (koreja, kynttilälyhtyjä, joulukoristeita, kauniita pahvi- ja peltilaatikoita etc.), luutusin ja puunasin. Tuskin olisin touhussa viihtynyt montaa tuntia, jollen olisi uppoutunut kirjan maailmaan.

Lukuhaasteen suorittaminen on varsin ”helppoa” nykyisellä lukutahdillani, joten siitä ei ole haittaa; melkein kolminkertaisen määrän kirjoja ehdin varmasti saada vuodessa kasaan, ei siis tarvitse hampaat irvessä tai korvat höröllä kirjoja kahlailla. Olennaista on, että haaste vie uudenlaisten kirjojen maailmaan. Esimerkiksi nyt minulla on menossa kaksi kirjaa, joihin en varmastikaan ilman haastetta olisi tarttunut, mutta jotka molemmat ovat osoittautuneet iloisesti yllättäviksi, uusia näköaloja avaaviksi.

Ensinnäkin Aila Meriluodon elämäkerrallinen ”Mekko meni taululle” on kuuntelussa siksi, että ”kirjailijan nimessä on luontosana” (haasteen kohta 34. Joku oma opuskin olisi siis passannut tähän!! 😀  Ja toinen on Pirkko Saision ”Passio” (haasteen kohta numero 6: ”Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija.” Ikinä ennen en (ainakaan muista) perehtyneeni Saision tuotantoon. Passiota sanotaan erilaiseksi kuin Saision muuta tuotantoa – minullahan EI ole kokemusta aiemmasta, mutta tämä ”Passio” on monin tavoin valtava, tarinallinen romaani 1500-luvulta läpi vuosisatojen ja Euroopan. Ei ole ongelmia kuunnella 25 tunnin (lähes 500 sivun)  ajan tätä kirjaa: palaan kommentointiin myöhemmin.  Kirja sopisi myös kohtaan  1, 8, 14, 29, 43, joten ei ole haaste antaa mahdollisuuden tulkita laveasti.

Ehkä tänä vuonna kokeilen myös ”Pohjoista lukuhaastetta”. Katsotaan nyt, kuinka paljon tarvitsen kirjoja ja niiden tuomia uusia maailmoja, tietoja, tunnelmia, seuraa. Yleensä tarvitsen paljon.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.