Kolmas sähköpyöräilykesä on nyt!

Eilen otin jo pienen maistiaisen pyöräilykauden alkamisesta, mutta tänään aloitin kunnolla ja kävin tälle vuodelle eka kertaa polkemassa vakkarilenkkini: Oulujokivartta Poikkimaantiesille ja takaisin. Siinä menee aika tarkkaan tunti, ja kilometrejä kertyy  parikymmentä.

Jokivarressa on vielä paikoin lunta, pyöräteitä ei ollut putsattu ja joessa vesi on korkealla, eikä niin tavattoman lämmintäkään, mutta olipa mukava.

Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät hoksaavat, minulla on uusi pyörä!! Edellisellä ajoin kaksi kautta, yhteensä 8700 km. Pyörä toimi koko ajan erinomaisesti. Huollatin sen kahdesti ja vaihdatin kettingin.  Miksikö sitten halusin uuden? Miksi halusin uuden, vaikka vanhassa ei ollut mitään vikaa? Uudessa (saman pyörän uusi vuosimalli) on pitempi akun kesto kuin entisessä. Vanhalla pääsi yhdellä latauksella 60–100 km; uudella jopa 150–180 km. Haluan siis pitempiä pyöräreissuja! Vaikka aina poljen osan lenkeistä ja pidemmistäkin matkoista ihan ilman apuja, niin on hyvä tietää, että vaikka Raaheen – tai tulevana kesänä ehkä Kajaaniin! – pääsee avituksella. Tärkeää on sekin, että uudessa mallissa on jousitettu etuhaarukka, mikä on minun olkanivelongelmieni takia erinomainen juttu. Pidän myös siitä, että uusi malli on vähän vakaampi ja siinä on vähän entistä leveämmät renkaat. Se on kyllä vähän raskaampi kuin entinen, mutta kevyt poljettava silti.

Heti kun sain vanhan myydyksi reilu kuukausi sitten, puoleen hintaan ostohinnastani, niin tilasin itselleni tämän uuden. Uusi pyöräni on Helkama E7i ja vanha oli tämä. Olin pitkin talvea etsinyt ja katsellut uusien vuosimallien julkistamista ja tulemista kauppoihin, ja päätynyt juuri tähän merkkiin ja malliin. Olisin halunnut harmaan värin, mutta se oli kaupasta (Pyöräsuomi) jo loppunut. Myös pienempi runko oli jo kuukausi sitten loppunut, mutta sehän ei minua haitannut. Ilokseni metallinhohtopunainen on oikein kaunis ja sopii mummilookiini oivallisesti. 🙂

Ko. liikkeeseen päädyin, koska siellä hinta oli halvin, siellä pyörää oli varastossa ja toimitus kotiovelle oli ilmainen. Eikä toimitukseen mennyt kuin neljä päivää, mikä ei ollut ratkaiseva tekijä, koska ei ollut aiettakaan ryhtyä maaliskuussa vielä pyöräilemään. Nyt kun on mahdollista hankkia työsuhdepyöriä ja saada vähennyksiä, ja koska korona, ja muutenkin, on pyörien kysyntä kova. Siis ostohousut jalkaan nyt, jos meinaat ensi kesänä avituksella sykkelöidä.

Harkitsin kyllä Trek-pyörää pitkään, mutta kun vanhassa pyörässäni pidin kovasti juuri tästä Helkama E7:n matalarunkoisuudesta, takajarrullisuudesta sekä vähemmän herkästi rikkoontuvasta rumpuvaihteistosta, niin miksipä olisin vaihtanut merkkiä? Ja kun Helkama on paljolti suomalaista tekoa, niin sekin puolsi ko. merkissä pysymistä.

Tälle kesälle en aseta mitään tavoitteita. Tai en siis muuta ”suorittamista” kuin että liikuttava on. Talven yli hiihto piti jotenkin kunnossa ja liikkeessä, ja koska pyöräilyssä on (paljon) enemmän iloa ja kulkemisen riemua kuin laduilla hiihdellessä, niin tuskin minun tarvitsee itseäni juurikaan patistella pyörän selkään. Ainakin kahden edellisen kesän perusteella pyörä on minulle myös ”ihan vaan” kulkuneuvo: auto saa huilia tallissa. Äänikirjat ovat varmasti edelleen mukana, kamera ei ehkä niinkään paljoa kuin toissakesänä ja näillä näkymin huolia, surua ja pohtimista ei kulje mukana viime kesäistä määrää. Aina vaan kevyempää polkemista!

 

”Elämä on kuin polkupyörä: Se kulkee niin kauan kuin pumppu kestää.”

(Jukka Parkkinen, Mustasilmäinen blondi)

 

~~~~~~~~~~~~~~~~

Edellisten kesien koottuja juttujani ja kokemuksia sähköpyöräilystä

on ainakin näissä neljässä postauksessa:

Uusi menopeli

Sata päivää sähköpyöräilyä

Pyöräilykesän päätös

Liikkumisen siedettävä keveys

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.