Tänään oli tarkoitus lähteä piipahtamaan kaupungilla, ehkä Pentikillä tai Sokoksella – jotain pientä kodin sisustusta, tulppaanien lisäksi ehkä takkahuoneen pikkupöydälle uusi pikkuliina tai jotain. Mutta kun olen nykyisin kovin laiska lähtemään yhtään mihinkään, eikä ostoksille lähteminen ”näinä aikoina” lopultakaan ole mikään ensisijainen juttu, niin lähdinkin sitten kävellen ulkoilemaan. Olipa mukava. Tuuli oli vielä aika kova, mutta jotenkin nautin pitkästä lenkistä mahdottomasti – ja sellainen ”minulla on mahdollisuus, perjantaina keskipäivällä, tuosta vaan, täällä tepastella.”

Palasin metsäpolun kautta ja muutaman kuusen oksan otin mukaan, jotta jotain somistusta voisin rakennella kotiin… Kivimurske ja lasipurkki ovat vanhoja kaapeista löytyneitä juttuja, hiihtäjät joulukukkakorista, mutta alla oleva valoalusta on aika uusi. Tilasin sen nettikaupasta – pieni ”valopöytä” kuvauksia varten, mutta nyt siitä tulikin olkkariin tämmöinen asetelma. 😉 Ehkä huomenna rohkenen sinne Pentikille.

Eilen illalla alkanut lumipyry jatkui yöllä – katseltiin sitä, sitäkin, kello kolmen aikoihin, kun heräsin siihen, että makuuhuoneen seinille heijastui sininen vilkkuvalo. Oli muuten aika valju tunne. Ja siinähän se oli poliisiauto meidän kujalla, työhuoneen edessä, naapurin portin kohdalla. Pillit ei soineet, mutta valot vilkkuivat (siihen asti että löysin kännykän kuvatakseni). Pikkusen farkkuauton olivat pysäyttäneet ja ainakin puolisen tuntia olivat. Kun mitään ei tapahtunut menimme takasin nukkumaan. Mikä yllättävää, nukahtaminen onnistui.

Nykyisin meidän ”umpiperäkujalla” ei paljon virkavaltaa näy, mutta parikymmentä vuotta sitten tuntui, että ainakin viikonloppuisin poliisipartioiden reitti kulki meidän huudeilla. Läheinen Meri-Toppilan asuinalue oli silloin kasvuvaiheessa, tiettävästi siellä oli (taitaa olla vieläkin?) vilkasta huumekauppaa ja muuta hämärää touhua. Naapuririvitalon parkkipaikalta useammastikin autosta vietiin renkaat alta, yhdeltä naapurilta suunnilleen kaikki arvokkaampi irtaimisto (telkkarit, tietokoneet, korut,…) Lintukodossakin joskus pulpahtaa pintaan.

6 Comments

  1. Palasin myös kotikulmille, lähtiessä pakkasta -31, täällä + 4 ja sataa vettä. Lenkki jäi väliin. Amaryllikseni oli puhjennut kukkaan, ilahdutti harmaana päivänä.

  2. Meri-Toppila tunnetaan meilläpäin Mogadishuna! Muistan joskus vuosituhannen vaihteessa, aluetta rakennettaessa epäilleeni ko. asuinalueen tulevaisuutta eräälle Rakennus-Tuhon grynderiile (joka itse asusteli Värtön Kultahammas- kaupunginosassa). Tyyppi kertoi pokkana kävelleensä Meri-Toppilan alueella vaimonsa kanssa, kertoen kuinka alueelle on nousemassa mitä viihtyisin asuinalue! – Uskokoon ken haluaa:) Tilastot puhukoot puolestaan.

    1. Meri-Toppila on kyllä puheenaihe. Mogadishuksi en olekaan kuullut mainittavan. Teletappien maaksi kylläkin. Kirjoittelinpa siitä kerran pitkän postauksen (ja otin juttuun paljon – ihan liian tummia – kuviakin: Teletappien maa

      Alueen rauhattomuudesta on omakohtaistakin kokemusta: asuttiin siellä kesällä 2004 viisi viikkoa, eikä ”viihtyisyys” ollut ensimmäinen asia joka tuli mieleen.

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy: