Villasukkia ja kaunokirjallisuutta

Kirjoneulesukat ovat valmiina! Ne on neljännet ”koronasukat”. Ne on itselle, ne vien mökille, ne on ”juhlasukat”. Kolme harmaata paria ovat nekin lähdössä mökille, sukkalainaamoon. Muutama joulu sitten sain sisarelta ison vasullisen villasukkia = sukkalainaamo (ks. täältä). Lainaamosta ovat ystävät ja mm. meksikolaiset tyttären kaverit luvallani ja kehotuksesta, vieneet sukkia mukanaan omakseen, joten nyt siellä on vähän vajetta. Näistä tulee täydennystä. Ja kuten kuvasta näkyy, minulla on korillinen sukkalankoja vielä jäljellä, joten jos tätä kotoilua ja telkkarin hurjasti lisääntynyttä katselua jatkuu, tulee sukkalainaamoon lisää vielä monet jaettavat sukat lisää!

Tänään nuo pitkät, omat sukkani viimeistelin samalla kun eilen aloittamani kirja oli saatava loppuun. Aloitin Kazuo Ishiguron ”Pitkän päivän ilta” -kirjan eilen pyörälenkille lähtiessäni, tämän päivän lenkillä jatkoin ja nyt oli tosiaan viimeiset luvut vielä kutimen ääressä kuunneltava (kiitos T. vinkistä!).

Muutama kirja, jonka lukijana on ollut Jukka Pitkänen, on jäänyt minulta kesken, en ole jaksanut kuunnella alkua pidemmälle, mutta tässä ohuessa (= lyhyessä alle 9 tuntia) kirjassa hänen äänensä ei ärsytä, vaikka olisin varsin mieluusti kuunnellut jonkun vanhemman miehen pehmeämpää ääntä (Downton Abbeyn Carson? tai ehkä Ossi Ahlapuro, joka oli nuoruusvuosina kunntelemissani kuunnelmissa yksi lemppariäänistä). No mutta any way. Kirja on suurenmoinen tyyliltään, kaunokirjallinen sanan parhaassa merkityksessä, varsin hienoviritteinen, pikkutarkka ja muodollisuudessaan hykerryttävän hauska, satiiri riemullista, älykästä.

Maailmanhistorian käänteissä hovimestari Stenvensin elämä ja arvokkuus (sic!), perienglantilaisen maaseutuaatelin elämänmeno, maailmanhistoria ja rakkaustarinakin ovat kirjan aihe. Mutta ennen kaikkea kirjan kieli on se, minkä takia tämä on aika ainutlaatuinen. Vaatii keskittymistäkin, lauseita on makusteltava, kuunneltava tarkasti, nautittava niistä. Moni Nobel-palkinnon saanut kirja on jättänyt minut pohtimaan, miksi ko. opus on palkittu. Tälle sen olisin antanut minäkin! Vuonna 2017 tämä palkitiin. Luulen, että luen tämän myös kirjakirjana. Luettuna ehkä vielä nautittavampi kun kuunnellen.

Netflixissä näyttää olevan kirjasta tehty leffa, Anthony Hopkins ja Emma Thompson pääosissa! Vappuviikonlopun elokuva on valittu!

4 kommenttia artikkeliin ”Villasukkia ja kaunokirjallisuutta”

  1. Tuo kirja on yksi niitä harvoja, jonka voisin lukea uudestaan. Toinen on vuorostaan sinulta saamani vinkki: Stoner. Se oli myös aivan erinomaista tekstiä. Noihin kahteen kirjaan ajatukset palailevat silloin tällöin.

    Kauniit villasukat olet kutonut!

    Vastaa
    • Kyllä, Stoner on myös sellainen kirja, jossa on ihan omanlaisensa maailma ja tunnelma. Sen enimmäkseen surumieliseen tunnelmaan uppoutuu ja kuitenkin, siinäkin on toivo.

      Kiitos, sukkakehuista. Ihan ite ”suunnittelin” (siksi niin paljon virheitä 🙂 )

      Vastaa
  2. Kuuntelin jokunen vuosi sitten Skiftesvikin kirjan ; Valkoinen Toyota vei vaimoni, ja ainakin siihen tuo Pitkäsen ääni sopi oikein hyvin.

    Vastaa
    • Nämä(kin)hän ovat varmasti paljolti makuasioita. Ehkä se, että Pitkänen on (muistaakseni) ollut enimmäkseen moniss luihun rooleissa kotimaisissa sarjoissa ja leffoissa vaikuttaa minun hieman vieroksuvaan ennakkoasenteeseen. Ja nehän on pahoja: ennakkoasenteet.

      Mainitsemasi kirja meilläkin on hyllyssä, ja hiljaisesti ihan itse luettu. 😀 Varsinkin oululaisille hyvä kirja. Tästä meillä on tainnut täällä olla ennenkin puhetta.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.