Mökin aamukahvipöydässä [taas kerran aika varhain… ]:
P(ehtoori): Mitäs tänään? Mihin mennään? Mennäänkö mihinkään?
M(inä): Joo, mennään. Tietysti. Huomenna ehkä sataa, silloin on Suuri Siivouspäivä, joten huomenna vain mökillä. Mutta ei tänäänkään mihinkään kovin kauas, mulla on se hieroja iltapäivällä, sitä ennen sauna ja pitäis kuitenkin käydä taas kaupassa ennen sitä…
P: Tunturiin, sieneen, pyöräilemään?
M: Johonkin lähelle, ehkä voitaisiin käydä Kultareitillä etsimässä karvarouskuja,…
Ja kellon käydessä jo yhdeksää… Pehtoori heittäydyttyään Wander Führerin -rooliin esittelee kartasta reittiä…
P: Mennään tästä Kultareitille, kohti Tolosjokea, käännytään ja kierretään Hangasselkä – tai mennään sen rinteitä kohti – tähän ja tästä tähän ja sitten linjaa pitkin takaisin. … Ei oo tunturissa, mutta kävellään, tästä viis kilometriä, tuosta kilometri, muutama tuosta… hyvin ehditään.
M: Ok. Menee tovi, lähdetään sitten.
Ja vartin yli yhdeksän lähdettiin. Ei satanut, ei paistanut, oli hyvä hengittää, luonto kovin keltainen. Iso Hangasselkä huiputettiin metsäautotietä pitkin aika helposti, toki nousua, mutta no problem. Ei sieltä mihinkään nähnyt, eikä sieniäkään näkynyt. Saavuttiin Tolosjoen rantaan, jossa valtavärinä keltainen. Sieniäkin löydettiin, melkein kymmenen. 😉 Ruska, ulkoilma, Lappi ja liikkuminen – patikka jatkuu.
Ylä- ja alakuvan maisemissa ollaan Vihaisen-Seppäsen mailla. Olisipa mukava tietää Vihaisesta Seppäsestä jotain. Miksi hän on jättänyt nimensä Tolosjoen rannoille? Miksi Vihainen?
Historiasta tietämättömänä ja kun Pehtoorin kanssa ollaan liikkeellä, ei turhia pysähdellä, eikä tänään niin kovin vaihtelevia maisemiakaan, että olisin kameran kanssa innostunut, joten taival taittui reippaasti.
Palatessa ylitimme Ison Hangasselän toiseen kertaan, minkä seurauksena syntyi mielenkiintoista materiaalia tutkittavaksi uudesta Garminista. Ilokseni se näyttää myös korkeuserot, nousut ja laskut, tietysti sykkeet, askeleet, kulutetut kalorit, minuutit, kilometrit, ajan ja ties mitä kaikkea. Jossain vaiheessa aloin kyllä huolestua, miten käy iltapäivän aikataulujen.
Mutta hyvin ehdin. Ja mikä ilo kun kolmen tunnin liki tauoton taivaltaminen ei juuri väsyttänyt, pysyin ukkelin perässä ihan hyvin. Ei huolta turvaetäisyyksistä kanssakulkijoihin, näkyi vain muutama ihminen, pari poroa – siinä kaikki mitä reitillä tuli vastaan.
Puolelta päivin aurinko tuli näkyviin…
Pääsin hierojalle, nyt taas yläselkä ja olkapäät toimivat, ”hengittävät”. Kaupassa kävin sen jälkeen, ja mikä hula-baloo kylillä olikaan! Kuukkelissa telttoja parkkipaikalla, niissä iltapäivätanssit ja Souvarit soittaa! A-oikeudet ja ohjelmaa, ja turvavälit tietysti. Jonoja neljän aikaan iltapäivällä! Aivan ennennäkemätöntä – vaikka eräskin ruska-aika täällä on tullut oltua. En osallistunut, vaan mökille joutuin…
Kiitos taas ihanista Lapin kuvista ja reittikuvailuista, nautin! Täällä on etelässä keskityttävä töihin ja odotettava millainen väriloisto saadaan vai saadaanko.. Ihanaa lomaa, olkaa siellä pitkään ja nauttikaa vapaudesta kuljeskella ja tehdä mitä mielenne tekevi. Näin meille riittää kuvia ja tarinoita tuntureilta 😉
Kiitos, Tiina, sinulle! Kommentit ovat aina ilo! Tänään poikkeuksellinen päivä, että olen koneellta vasta näin illalla. Eikä patikointi ole syynä,… Kyllä tässä varmaankin vielä ruskakuvia tulee. On täällä niin kaunista. Hyvää syksyä sinullekin!
Onpas siellä kirkkaankeltaista. Tytär poikakaverinsa kanssa oli siellä alkuviikon ja sää oli ollut suosiollinnen heillekin. Täällä ruska ei ole ainakaan vielä mitenkään huomiota herättävä, mutta ehkä viikon- parin päästä jotain.
Paikallistenkin mukaan tänä vuonna poikkeuksellisen kaunis ja kirkas ruska.
Me tullaankin jo pian odottelemaan Oulun ruskaa.