Kesän lopulla viiniä

Liekö se tämä ihana lämpö, vaikkakin jossain tuulenvireessä aistin jo syyshäivähdyksen, vai puutarhan syvä vihreys, luonnon täyteläiset värit, kukkivat pihat ja parvekkeet … loppukesän ilmanlaatu ja jo matalampaa paistavan auringon säteet, nekö ne ovat tänään ovat saaneet kaipaamaan Italiaa – erityisesti Toscanaa ja Umbriaa, niiden maaseutua? Nekö ne ovat saaneet kaipaamaan reissua Itävaltaan, vaeltamista Alppien rinteillä ja piipahduksia hütten lounaustarjoilujen äärellä tai illallisella patikkapäivän terveessä uuvahduksen tunteessa?

Joka tapauksessa olen hakeutunut keittokirjojeni äärelle: Makuja Toscanasta, Intohimona Italia, Cucina Povera, Toscany and its wines, Passione, Mamma mia – Cucina Italiana… Miettinyt viikonlopuksi jotain spesiaalia, jotain hyvää italialaista. Vaikka ei mitään ruokakekkereitä olekaan. Italian herkkujen oheen on luonnollisesti jotain viinejäkin haettava, ja niitä pohtiessa muistin, että olen muutamia kuvia meidän hyvistä viinikokemuksista ottanut viime kuukausien varrelta, ihan postausta varten … Ja joten muutama viinisuositus elokuun lopun  juhlaillallisille tai muuten vaan nautiskeluun.

 …    kuten jo apostoli Paavali ystävälleen, apostoli Timoteukselle toisen vuosisadan alussa kirjoitti:

Älä enää juo pelkkää vettä, vaan käytä vatsasi ja toistuvien vaivojesi vuoksi vähän viiniäkin. 

I kirje Timoteukselle (5:23)

Sisiliasta tulee kaksi kuohuviiniä, jotka molemmat nautittiin mökillä ja todettiin erinomaisiksi, hinta-laatusuhteeltaan kerrassaan oivallisiksi:  Sualtezza 650 Rose Brut ja Tenute Lombardo Sualtezza 650 Brut Niissä oli melkein samppanjamaista raikkautta ja toisaalta makua ja luonnetta. Jopa niin paljon, että rose kelpasi thaimaalaisen kanapadan kanssa oikeinkin hyvin. Näitä ei näytä olevan kovinkaan monissa myymälöissä, mutta taas kerran voin suositella tilaamista. Helppoa, nopeaa, eikä maksa mitään erityisiä. Meillä oli tosin suoraan mökille kuljetus Juniorin suosituksesta ja toimesta.

Hyvä valkoviini – erinomainen savukalalle – on uusseelantilainen chardonnay. Ja vastoin ennakko-oletuksia, se EI ole tammella tukahdutettu, vaan hyvin moniulotteinen, makoisa, vähän jopa kermainen, vaikka on kuiva ja hedelmäinen. Sopii varmasti myös syksyn sienisadosta valmistettujen keittojen ja kastikkeiden kanssa tarjottavaksi. Giesen viinitalon viineistä myös Pinot Noir on Alkossa ja joskus talvella sen maistoimme, – ei valituksen sanaa siitäkiään.

Punaviineistä puheenollen: Caravan Durif Se on viime aikojen lemppari. Australialainen petit shiraz-rypäleestä tehty viini, jonka kyljessä ei turhaan ole kultamitaleita.

Alkon luonnehdinta ”Täyteläinen, keskitanniininen, karhunvatukkainen, luumuinen, kirsikkahilloinen, hennon suklainen, kevyen tamminen.” Mehevä ja hilloinen viini, joka sopii grilliruoalle, poronkäristykselle ja pihville. Eikä ole kallis (12 €), mutta on melkein jokaisessa myymälässä.  Lämmin suositus!

Toinen meidän kahden hengen viikonlopun ruokapöydissä varsinkin kevättalvella usein ollut on  Casa Marronen Appassimento.  Italian Puglian maakunnasta (saappaan korko) tuleva Primitivo (vrt. Zinfandel) -rypäleestä tehty orgaaninen 15 euron viini, jossa maistuu etelän lämpö ja tuntuu lohtu, – tämä viini tykkää myös suklaasta.

Lidlin kirsikka-chili-suklaata, lasi punaviiniä, takkatuli, kudin ja kirja kuuntelussa: aika hyvin on ulkopuolinen maailma unohtunut hetkeksi…

Tähän loppuunkin vielä raamatullista viisautta viinistä.

Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa on Jumala hyväksynyt nuo tekosi. 

Saarnaaja 9:7