Tämä kesä jää mieleen kukista. Nimenomaan luonnonkukista. pientareiden pitkistä keltaisista voikukkavöistä, niittyleinikkipelloista, korkeana ojanpenkoilla heiluvista runsaista kullerolaikuista, valkoisista koiranputkipitseistä, ja soita peittävistä tupasvillapelloista. Niitä on niin paljon, kaikkia niitä. Kesä 2020 on luonnonkukkakesä. Tänään niin kesä muutenkin.
Kiitoksia viimeisestä, ehkä syksyllä taas samoilla jängillä. Hyviä ovat tupasvillakuvat, onnistuit.
Syksyllä Hangasojan rannoilla, kyllä! Tupasvillat olisivat vaatineet suolle menon, eikä vain penkoilta räpsyjä. Mutta niitä oli kyllä valtavasti, ihan kuin lumipeitteeinä.