Juhannusaatto 2020.
Vuotuisjuhlat, ruokajuhlat, vuotuiset ruokajuhlat ovat minulle tärkeitä monin tavoin. Minulle ruokafriikille, ruoalla juhlistajalle, ruoalla rakastajalle, perhejuhlien viettäjälle, juhlista tykkääjälle …
Tänä juhannuksena juhlaa vietämme kaksistaan …
Jotta vähintäänkin kelvollisen menun saimme aikaiseksi oli aamulla ajeltava käväisemään Ivalon hyvin varustellussa K-marketissa sekä paikallisella ”torilla” = kioski päätien sivussa. Ja kaiken haluamamme saimme: nieriä, uudet perunat, mansikat, sipulinippu, pinaattia, tilliä.
Ei ollut Ivalon raitilla ruuhkaa, ei kaupassakaan juuri ketään. Sen verran ihmiseloa, että mökille palatessa muistimme sentään kädet pestä. Siitäkö on tänä keväänä tullut joku mittari? – Mittari kansalaistottelevaisuudelle, koronan pelolle, yhteisvastuulle, opitulle käyttäytymiselle, tavalle? – Ehkä niin.
Pehtoori lähti metsään (palasi pienen korvasienisaaliin kanssa) ja minä jäin tekemään juhannussiivousta. Moneen edelliseen vuoteen verrattuna voisin luennehtia moista tämänpäiväistä puuhastaelua pintaraapaisuksi. Mutta siivottu on, mökissä tuoksuu puhdas.
Sitten jatkamaan pihapuuhia; viileässä(kin) säässä pienehkö raivailu ja touhu tekee hyvää: kropalle ja metsänreunalle tekee hyvää, siistiä tuli sekä ulkona että sisällä.
Juhannusaattoon kuuluu sauna ja vihta. Meillä on täällä jemmassa ollut jo talvella ostettu eukalyptys-vihta! Niin epäisänmaallista, epäsuomalaiskansallista, mutta kun kerran oli ostettu… Eihän se – tietenkään – koivulle tuoksunut, eikä tuntunut, mutta ihan kelpo vihtomisväline oli tuo. Pehmeä, erikoisen tuoksuinen, mutta oli se vihta. Edes sellainen. Sopi tämän juhannuksen teemaan oikein hyvin. Erilainen. Kelvollinen.
Ruoan äärellä viihdyimme, – niinkuin toki juhannuksena(kin) kuuluu, teimme suunnitelmia huomiselle kunnon patikalle, ehkä lähdemme, ehkä emme. Sehän tässä elämänvaiheessa on hyväksi: voi mennä tai olla menemättä.
Ahti ei suonut antejaan, niin tyydyin uusiin perunoihin ja siihen halveksimaani loheen muovipaketissa ( en viitsinyt ajella Ivaloon). Korvasieniäkin kävin katselemassa, koska tämän vuotinen kiintiöni on täynnä, tyydyin vain katselemaan. Juhannussauna tottakai, melkein koivuvihdan kanssa ( oksat purkissa lauteilla ). Tulipa vielä hieno aurinkoinen iltakin. Huomisen päätän huomenna, niinpä, tämän iän etuja.
Perusasioiden äärellä olet ollut sinäkin. Ilta oli tosiaan hieno, ja tästä juhannuspäivästä näyttää tulevan upea.