Mökkipihassa on vielä lämmin ja kasvoja hivelee leppeä tuuli, joka pitää ne ne pienet itikat, joita eilinen helle toi, poissa iholta. Suojaisessa paikassa istuskellessa, juurikaan liikkumatta, pienet sääsket, eivät vielä kovinkaan vihaiset, käyvät niskaan ja nilkkoihin.
~~~~~~~~~~
Yksi koronan ikävä vaikutus minulle on ollut hieronnan puuttuminen. Vaikka talven kuljin tunnollisesti salilla pari kertaa viikossa, eikä näyttöpäätehommia ollut likikään, läheskään sellaisia tuntimääriä kuin aiemmin, oli hartiaseutuni yhtä kireää, kipuilevaa mössöä ja olkapää vihoitteli rapautumista. Saariselän tunturihotelli, jossa on ollut minulle ehdottomasti paras hieronpalvelu, ei ole vielä auki, mutta ko. yrittäjä ottaa vastaan myös Ivalossa, joten hankkiuduin sinne. Kyllä 30 kilometriä kannatti matkata. Oi, että. Nyt taas kelpaa pyöräillä.
Ivalon reissulle kasasin sitten muitakin asioita: mökkikaappien konmarituksen seurauksena oli kertynyt pari kassillista Esikoisen ja Juniorin vanhoja toppa- ja fleecekamppeita, samoin minun vanhoja, kulahtaneita, väljiä verkka-, collage-, kesä- yms. kamppeita. Siispä kierrätykseen. Matkalla kierrätyspisteeseen muutenkin ruuhkaisen Ivalon keskustan katukuvassa ainakin parinkymmenen poron pikku tokka kulki omaan, kaikesta piittaamattomaan tapaansa tien yli. Elinkeinotalolta tulivat…
Sitten vielä kuvapankkia varten muutama ennen kuvaamaton kohde, mm. Ivalon ortodoksinen kirkko (Ivalon ortodoksinen pyhän esipaimen Nikolaoksen kirkko). Olisipa ollut auki, ei ollut.
Kylän raitilla käveleskelin, mansikkakioskilta hain paitsi mansikoita myös huippuhyviä siikli-perunoita. Ja paluumatkalla lentokentäntien risteyksestä poimin vielä tuoreet kullerot mökkimaljakkoon.
[Vilkas Ivalontie]
Kiitollisena että korona-tilanne Suomessa on nyt näin hyvässä vaiheessa. On mahdollisuus liikkua, tehdä ostoksia, päästä hierojalle, nähdä elämänmenoa, – olla mökillä.
Tämä on mainoskatko, hanki Thermacell hyttyskarkotin. Se retkikaasupulloon kiinnitettävä on hyvä terassilla ja pienempi vaelluksella tauoilla. Toimii. Minulta lähti eilen illalla telkän poikaset pöntöstä. Katselin terassilla, kun 6 pientä höyhenpalloa pomppi emon kutsusta ulos pöntöstä. Teille päin suuntasivat.
Mainoskatkosta kiitos. Isompaa retkikaasupulloon kiinnitettävää meillä ei olekaan, mutta pienempi on montakin. Niitä on vuosien varrella hankittu kotiin ja tänne mökille ja näin sesonkiaikana kulkevat mukana Oulu – Hangasoja väliä.
Eipä ole höyhenpalloja näkynyt. Olisipa ollut mukava nähdä. Meillä on pihapiirissä neljä pönttöä mutta eivät ole lintujen asuntomarkkinoilla olleet kysyttyjä; toissa kesänä kirjosieppo pesi mutta siinä kaikki. 🙁