Meillä asuu oravaperhe kattorakenteissa. Ainakin kolme poikasta. Ja ne on aamuvirkkuja. Vielä aamuvirkumpia kuin me. Eilen ne aloittivat rallinsa viiden jälkeen, tänään (sunnuntaiko nukuttaa niitäkin?) vasta seitsemältä. Niitä ei näy eikä kuulu kuin aamuisin. Ne mäjähtelevät räystäältä ikkunalaudoille, poikaset räpeltävät ikkunamarkiisien päällä, juoksevat välikatolla, kirkuvat tai emo ainakin pitää melkoista kimitystä komentaessaan ja varoitellessaan poikasia. Sietääkin varoitella! Minä en tiedä, kuinka monta aivan liian aikaista aamuherätystä enää kestän ilman häätötoimia. Muutenkin unet olleet viime aikoina aika heppoisia ja lyhyitä, niin nyt nämä luontokappaleet rienaavat ja supistavat yöunet entistäkin olemattomimmiksi.
(Kosmoskukkia kotipihassa.)
Varhainen aamu toisensa jälkeen luulisi saavan aikaan jotain hyödyllistä. Mutta ei se niin mene. Tänään ei edes pitkälle lenkille, vain pieni kauppareissupyöräily. Syynä vähäiseen liikkumiseen liki myrskyinen tuuli. Pahasti heilutteli polkiessa, vaikka aika suojaisia reittejä kauppaan ja takaisin kuljinkin.
Niinpä sitten päivä on kulunut enemmän kaloreita hankkiessa kuin kuluttaessa. Ja edelleen menu minun mieleni mukainen: parsarisotto on tälle kaudelle ollut vielä tekemättä, joten tänään oli sen aika. Minulle olisi riittänyt pelkästään tuo, mutta ruokapöydässä miehet olivat tyytyväisiä kun oli myös entrecotea. Pehtoori sen grillasi, ehti juuri ikkunanpesuhommistaan! Melkein kaikki ikkunat hän on tänään pessyt. Arvostan ja iloitsen, ja tarjoan sapuskan Uleåborgissa kuten monivuotisessa ”sopimuksessamme” on mainittu. 🙂
Jälkkäriksi tarjoilin kaikenmoisia jämiä pakastimesta, lisäksi vähän mansikoita ja suklaata. Apsu tuijotti tarjoomuksia: miksi tämmösiä, haluan jätskin! En siis oikein voi kehuskella kokkailuillanikaan. Mutta eihän sitä aina.
Nyt olen ihmeissäni kun ensi viikon kalenterissa on joka päivälle jotain!