Tuomiokirkon pihalla, kirkkotarhassa, pilvikirsikat kukassa! Ainolan puistossa, Kiikkusaaressa, kahvila Kiikun pihassa alppikärhöt kukassa.
Kiikun patiolla olimme systerin kanssa aamupäiväcappuccinoilla ja smoothieilla. Ja kuulumisia vaihtamassa. Enimmäkseen minun kuulumisiani – hyvä niistä on jutella. Kaikesta huolimatta kesä.
Puistokahvilan jälkeen pyörälenkki kohti Muhosta. No enhän sinne asti, en lähellekään (tällä kertaa), ehtinyt, viitsinyt. Mutta olihan hieno, leppeätuulinen sää kulkea, ajella, kuunnella, olla ajattelematta, eikä enää pöly tai siitepöly häiritse hengittämistä. Maantie vaatii kulkemaan, kevyt on keventyneenä kulkea.
Paluumatkalla kotiin Torin lihamestarin kautta: ”Mitäs tänään grillattaisiin” (= Pehtoori grillaisi)? – Ota denver-pihvit, totesi kauppias. – Denver? – Se on hyvin marmoroitunut, makea ja pehmeä, vähän kuin ulkofilepihvi. Niitäpä sitten kaksi.
Kotipihalle tullessani siellä Pehtoori jo palautunut omalta turneeltaan. Nautimme piazzalla kesädrinksut ja kaipasimme reissuun. Tein luxus-vermutista raikkaat, rosmariinilla maustetut ”huurteiset”. Kaapissa Juniorin toimittama italialainen huippu-vermutti Montanaro, jonka lantrasin tonicilla (puolet ja puolet) ja jäitä ja rosmariinia yrttipenkistä. Oli hyvää, raikasta ja kotipiazzallakin tuntui melkein kuin oltaisiin ulkomailla.
Ja sitten ruoanlaittoon. Pihveille vain suolaa ja grilliä. Oheen Insalata Caprese ja tagliatelle, pecorinoraaste ja aromivoinappi. Ja Amarone. Koska ”nyt on tämä hetki, hetken elämä on tässä”: Trastevere, Via Giuliani, ristorante Pantheon, Malcesine, Umbria, …
Siinä istuskeltiin kotipihalla, ja oli aika levollista. Tässä ja nyt.