Helatorstain aattona

Huomenna on helatorstai; se on 40 päivää pääsiäisen jälkeen ja Jeesuksen taivaanastumisen päivä. Niitä harvoja arkipyhiä, joita Suomessa enää on. Keskiajalla näitä pikkupyhiä oli kymmeniä. Meidän vuosikalenterissa helatorstai ei ole ollut erityisen kirkollinen, kristillinen tai muutoinkaan kovin erikoinen juhla. Enemmänkin sellainen ikkunoiden pesu-, kesäkukkien istutus-, kasvimaan kääntöpäivä, pihakalusteiden öljyämistä ja muuta kesäpihan touhua. Nykyisin meillä ikkunat pestään (huom. passiivi: joko meidän siivooja-S. tai Pehtoori ne pesee 🙂 ) vasta (männyn)siitepölykauden jälkeen. Teak-kalusteita ei enää ole, mutta puutarhalla kävimme tänään ja yrttipenkit jo käänsin valmiiksi. Perinteisin menoin siis kohti arkipyhää.

Puutarhalla käynti ei ole vain kukkien hakua, vaan myös valossa ja kukkameressä viihtymistä, kukista nauttimista, kesän odotuksessa oloa. Säynäjäahon puutarhalla kaikki on tip-top, siellä on siistiä, järjestystä, mikä lisää nautintoa. Pehtoori osti piazzallemme kosmos-kukat, minä portin pieliin ja ikkunalaatikoihin pelakuut. Lisäksi Surffiinat metallisiin kukkatolppiin ja kaksi ruusubegoniaa ovien pieliin. Enempää en laita, ei irtoruukkuja pihalle, ei autotallin nurkkiin. Tämä kesä mennään näillä. Yrttejä on tulossa tavallistakin enemmän, mutta ne on yhdessä paikkaa ja helppo kastella, joten ei Juniorille ole niin paljon hommia jos/kun ollaan pohjoisessa pitempiäkin pätkiä.

Kätevän emännän puuhia tänään muitakin: kävin Nappi-Kikasta ostamassa tarpeita, ja uusi ”turvavyö” kameralaukulle pyörän tarakalla on valmis. Olisi muutakin ommeltavaa, mutta hyvänen aika, joku roti se yhden päivän ompeluksilla on. Sen sijaan kokeilin jo uusia sukkapuikkoja, jotka samalla kauppareissulla tarttuivat mukaan. Prym-neulepuikon pisaranmallinen kärki ja kolmionmuotoinen varsi ovat nyt uusi juttu. En ole vielä ihan varma, onko tämä hyvä vai ei…

Pyöräillessä ilo siitä, että kadut ovat puhtaammat kuin koskaan; lakaisukoneet ovat päässeet tekemään hommia rauhassa, kun ei ole paljon kulkijoita, eikä parkkeerattuja autoja katujen varsille. Lepän kukintakin jo ohi, koivu kyllä aluillaan, mutta se ei juurikaan haittaa minua. Punkkeja on kuulemma Oulun rantavitikoissa ollut kovastikin, mutta eipä niissä ole ollut tarkoituskaan tarpoa. Paitsi ehkä Letonniemessä olisi mukava käydä, sinne kun tehty uudet pitkospuutkin. Ja Haukiputaan Isoniemeen jäi viime kesänä pyöräilemättä, joten sinnekin… Mutta ehkä odottelen noihin kohteisiin menoa vielä.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.