Aamukahvi/puuropöydässä (verraten myöhään, kahdeksan tietämissä, kerrankin me molemmat olimme nukkuneet erinomaisen hyvin) normaali verkkainen sananvaihto:
– Mitäs meinasit tänään? Oliko meillä kauppapäivä?
– Joo, tänään vaan kaksi kauppalappua… ehkä voisin käydä yksiksenikin. Toisaalta ehkä voitais hakea viiniä, vapuksikin samalla…
– T. lupasi tuoda vappuviinit, ja lähden kauppaan. Mitä muuta?
– Siellä on kylmä, illan ja yön lunta taitaa olla vielä teillä… Mutta paistaa… Taidan siis lähteä polkemaan. Oliko pohjoiseen päin hiekat putsattu?
– Osin on. Enimmäkseen. Aja Kelloon, kalasatamaan, jos siellä ois jo Puohi auki.
– Miten ne kalastajat muka nyt jo merelle? Jäässä on rantaan asti. Eihän ne pääse kalastamaan, ehkä hiihtämällä tai moottorikelkalla. Tuskin menevät!
– No ei sitte.
– Ehkä meen vaikka vaan kuvaamaan.
Kauppa-asioiden jälkeen sitten kohti Kelloa. Ja kyllähän kirosin, poljin, palelin, kiersin lumisia/jäisiä paikkoja… Pohjatuuli kuritti vielä huhtikuun lopussa. Mutta ajattelin, jotta ulkoilma tekee hyvää ja jatkoin.
Kalasatamassa melkoinen kuhina. Ukkoja Toyjotoillaan ja mustilla Mersuillaan oli tullut satamaan, vaihtamaan kuulumiset, puntaroimaan keliä, hakemaan lohisoppaa.
Kalapuohi oli kuin olikin auki. En olisi uskonut, mutta myönnettävä oli. Ajelin sataman reunalle, kaivoin esiin matkakahvin, muutaman kuvan otin. Oikeasti kalastajat olivat olleet meren jäällä moottorikelkalla. Ja tuoneet tullessaan kalaa.
Puohissa ja myyntivaunussa oli maivaa, silakkaa, norssia ja siikaakin myynnissä.
Etsin suojaisan paikan, istahdin, nautin matkakahvin, pudotin kohmeisilla käsilläni puhelimen aallonmurtajan kiville [huomenna haettava uusi panssilasi, – onneksi ei muuta… ], totesin, että Starbucksin kahvit ovat yleensä hyviä, tämä karkkiversio ei ehkä minun ykkössuosikki, tunsin kuinka vielä jäässä ollut meri hohkasi kylmää ja lähdin riemulliselle paluumatkalle! Myötätuulessa, auringossa, hyvillä mielin poljin kotiin.
En muista, milloin viimeksi olen itse perannut kalan. Mutta osasin. Suolasin, paistoin voissa, oheen tein smetanasta, mädistä, salottisipulista, tillistä kastikkeen. Parsaa ja salaattiakin meillä oli. Ja Alsacen roseeta. Mikäpä tässä.
