Yökylävieras ja täysi päivä

– Kotona tuulikaapissa: Heippa, mä oon neljä yötä mummipapalla!
– Miksi tulit vasta nyt (klo 11) hakemaan? (Mummi kävi aamulenkillä pyörällä ja sitten kaupassa.)
– Mennäänkö ensin Tietomaahan vai Nallikariin? Minne mennään? Miksi humputellaan tänään? Tuleeko pappa? Miksi ei mennä Tietomaahan? Minne mennään?
– Miksi pitää odottaa? Mikä tämä talo on? Miksi (Rotuaarin) pallo pyörii? Miksi tässä on leijonan kuva? Miksi ei tuu vettä? (Kaupungintalon edessä oleva vesilähde)
– Millon se Potnapekka tulee? Mummi, älä viitti! (kamera ärsyttää!) Heippa, mummi! (Pappa ja poika matkaavat kaupungin keskustasta Potnapekalla Nallikariin, jossa jo rantsussa odottelin, kun sinne ehtivät.)

– Mummi, nyt mennään uimaan! Uimaan!
– Ei, ei palele. En halua vielä pois.
– Mennään tuonne majakalle, – jaksan. Varmasti jaksan.

– Tehdään mutavelliä, pappa, tuu ajamaan hiekkaa. Miksi aalto tulee tähän? Miksi hiekka lähtee pois? Mummi, mennäänkö uimaan?
– Mitä täällä pohjassa on? Ei oo kaloja. Onko? Onko haita? Mikä se hai on?
– Ei, ei palele. En halua vielä pois. Mummi, ui!
– Pappa, nyt voidaan mennä ostamaan jätskiä.
– Miksi lähtään pois? En halua.
– Miten nämä jalat saa puhtaaksi? – mutta kun mun kengissä on hiekkaa! Tullaanko huomenna taas!
– Miksi pitää olla kesä, että voidaan tulla? Tullaan vaan…
– Mennäänkö nyt takasin mummipapalle?

– Pappa! Miksi oot laittanut pihalle altaan! Saanko mennä heti? Meen heti siihen!
– Ei, ei ole vielä nälkä.
– Nuudeli on mun herkkuruokaa (toisen ison spaghetti Bolognese -lautasellisen äärellä)!
– Mitä sitten tehdään?

– Mun laukussa on mun kortti Vauhtipuistoon.
– Miksi vasta huomenna Vauhtipuistoon?
– Miksei pappa lähde Vauhtipuistoon?
– Mummi, tuu mun kans lentämään, ajamaan, veturiin, monsteriautolla ajamaan.
– En halua karuselliin, mennään ajamaan moottoripyörillä, trampalle. Olipa hyvä kun se setä sanoi, että pomppulinna on kuuma. En halua sinne.
– Ja nyt ois kyllä hyvä syödä jäätelöä, ota sinäkin, mummi!
– Matojunassa vois käydä uudelleen (= neljännen kerran)
– Miksi väsyttää? Ei mua väsytä. Milloin tullaan uudelleen? Tullaanko uudelleen? Mulla on se kortti (synttärilahjaksi saatu kausikortti Vauhtipuistoon.)

– Osaan ite laittaa turvavyön. Onko tämä (mummin Beetle) turvallinen auto? Volvo on turvallinen.
– Lähtisköhän se pappa mun kans iltasaunaan?
– Voiko vielä pihalla olla altaassa?
– Mitä sitten tehdään? Levähdetään? Miksi? En halua.

– Yökylässä ei tarvi syödä puuroa iltapalaksi. Voisko olla lämppäreitä?
– Haluan nukkua olohuoneessa, sohvalla, lattialla, Saanan huoneessa. Pappa vois nukkua telkkarihuoneessa. Mummi mun vieressä lattialla, sängyssä, jossain.
– En ookkaan neljää yötä. Tuun sitten taas yöksi, kun mennään Tietomaahan. Mennäänkö huomenna Tietomaahan?
– Miksei mennä? Tuun sitten lauantaina.

Vauhtia, muttei vaarallisia tilanteita.

Paljon kysymyksiä,
paljon hymyjä,
paljon lämpimiä muistoja talven kylmiin kuukausiin …

2 kommenttia artikkeliin ”Yökylävieras ja täysi päivä”

    • Ihana, välillä aika rasittava, taukoamaton, yllätyksellinen, hämmentävä, hymyilyttävä, muistoja tuova, … ja kaiken kyselyn väliin sitten ”Ei” ja ”Joo, osaan ite”. Ja sitten vielä jo kaksivuotiaasta asti mainiona suostuttelutapana: ”Mummi, pitäisköhän meidän nyt syödä jätskiä!” tai ”Pitäisköhän meidän uida vielä tuonne?” tai ”Pitäisköhän meidän vielä vähän jutella, eikä nukkua?”

      Meidän nelivuotias, joka parhaillaan pohtii: ”Mitä me nyt tehtäisiin?”

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.