Pitäisi olla jo nukkumassa. Kello soi kuuden tunnin päästä. Neljältä siis.
Ja tyttären pitäisi olla jo täällä. Ei ole, vaan lähti juuri Helsingistä. Tunnin myöhässä.
Me lähdemme aamulla, toivottavasti ajoissa, lennolle Helsinkiin. Ja sieltä edelleen Wieniin.
Ja tytär tulee tänne yöksi, ottaa aamulla auton ja ajaa Saariselälle. Jonne hänen ystävänsä lentävät nyt Wienistä, Berliinistä ja Pariisista.
Ja meidän piti nähdä tässä, mutta, mutta … ehkä menen nukkumaan. Olen kaiken laittanut tyttärelle valmiiksi, ja pakannut tietysti omatkin kamppeet. Mutta haluaisin nähdä, ja haluaisin antaa pre-joululahjan jota olen puuhannut jo jonkin aikaa – nähdä ilmeensä kun näkee mitä se on.
Harmittaa – ei iso asia. Paitsi minulle. Haluaisin niin ilahduttaa. No mutta. Huomiseen, ystävät!
JOULUKALENTERI 2018
Pilvissä leijailemme
Oikein hyvää matkaa! Kuvia odotellessa… 🙂
Kiitos, Satu. Wienin koneessa jo ollaan.
Voikaa nauttia, katselkaa ja tutkikaa. Valoa ja tunnelmaa,