Tänään olisi ollut Paistinkääntäjien (ja muidenkin) Kekrijuhla Maikkulan kartanossa, ja kyllähän minun oletettiin osallistuvan ja lähtevän mukaan, mm. kuvaamaan. Mutta olenpa niin tyytyväinen että kylmän rauhallisesti ennen mökille lähtöä päätin, että en meitä sinne ilmoita mukaan. En todellakaan haluaisi tänään olla yhtään missään muualla kuin kotona. En edes lenkillä. En missään. Nukuin päiväunetkin! Pyykit on tainnut unohtua koneeseen. Pehtoori kävi kaupassa, minä en ole edes piipahtanut ulkona. Kotipäivä. Kerrassaan.

Merkillisesti sumussa olen päivän ollut. Joku paineen laukeaminen tuo eilinen näyttö taisi taas olla…

Kaiken maailman nostalgiaa koko päivä. Ihan vain omassa mielessäni, ihan vain itsekseni. Spotifystä on soinut yhtä lailla Sammy Babitzinin ”Pienen pojan nukkeshow” kuin Tommi Läntisen ”Mä en haluu enää muistaa” ja Christina Aguileran ja Pittbullin ”Feel This Moment”.

PS. Ainakin minulle ennennäkemätön, ihana muutaman minuutin filminpätkä Oulusta. Niin on tutunnäköistä, vaikka tovi on filmatisoinnista kulunut.  Oulu 1965

 

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy: