Loppuviikon tunnelmia – ja ihanaa soppaa!

Alkaa olla jakoaika. Alkaa olla kekrin, halloweenin, pyhäinpäivän aika.

Ja on myskikurpitsan aika. Myskikurpitsan (butternut) opin tuntemaan Etelä-Afrikan reissulla, enkä siitä ole sen jälkeen luopunut. Aika monessa se on meillä ollut mukana. Nyt yksi sellainen on kuleksinut jääkaapin hyllyltä toiselle jo muutaman viikon, ja tänään oli aika tehdä siitä soppa.

Paahdettu myskikurpitsakeitto

Ylllä on Soppa365:sta löytyvä resepti. Enkä oikeastaan mitään muuttanut. Pähkinöistä ja wasabikermasta ei kannata luopua; juuri ne tekevät tästä huipun…

Minulla kun on ”Jokaviikkoiset sopat” pikkuisen jäljessä aikataulusta Kroatian matkan vuoksi, joten siksipä tällä viikolla toinen soppa. Eikä ollut ihan vähän mausteita siinä!

Ja hyvin se sopi alkuruoaksi, kun meillä oli pääruoaksikin ´vain´ vegeä = tattirisottoa ja paistettuja kampasimpukoita. Nämä on kyllä sellaista ruokaa, jolla voisin elää vaikka viikon yhteen menoon, ihan pelkästään näillä, ihan hyvin, valittamalla sanallakaan. Vielä kun oheen avasimme hyvän punaviinin, joka nyt ei ollut ihan tuolle sopalle paras mahdollinen kumppani, mutta jonka loppujen siemailu sopi erinomaisen hyvin nuorten kanssa whatsappeiluun.

Ihan pienessä tovissa saimme liki 300 viestiä aikaiseksi. Olikohan itsellä alle kolmekymppisenä työelämän, opiskelun, urakehityksen, harjoittelupaikkojen saatikka maisteltavien samppanjoiden kanssa noin paljon miettimistä. Mutta eipä tuossa iässä tunnettu samppanjoita, eikä työelämä ollut noin hurjaa kuin tänä päivänä on.

Minun ”työelämääni” on nykyisin mm. kuvailu, bloggailu, ruokakuvailu etc. Niinpä tänään sitten tein sen, mitä en olisi vielä vuosi sitten uskonut tekeväni: kävin antiikkiliikkeestä ostamassa alpakka-aterimia (yllä kuvassa jo yksi niistä). Minä, jolla on perintöserviisi hopeita vaikka tusinalle vieraita! Mutta ei; dark food photographyyn ei kiillotetut perintöhopeat sovi. Nyt on alpakkaa! 😉

Ja nyt on perjantai, hivuttauduin sohvalle, Vain elämää… Huomenna studiopäivä. Toivon painajaisetonta yötä! Alkaa oikeasti ahdistaa kaikki öiset sodat, kidnappaukset, sairaudet, — olisipa kaukosäädin uniin. Pistäisin kiinni ennen kuin mikään ehtii alkaa..

2 kommenttia artikkeliin ”Loppuviikon tunnelmia – ja ihanaa soppaa!”

  1. Myskikurpitsasta on moneksi, muuksikin kuin keitoksi, joka toki on hyvää ja maistuvaa. Unkarissa olen saanut jälkiruokana tarjottua uunissa paahdettua ja makeaksi muuttunutta myskikurpitsaa. On kuulemma vanha ja perinteinen jälkiruoka, mutta missäpäin Unkaria sitä en tiedä. No kurpitsa leikataan pitkittäin kolmion muotoisiksi paloiksi. Siemenet tietysti pois. Paahdetaan uunissa pehmeäksi, lämpötilasta en uskalla sanoa, mutta veikkaan 170-180 astetta ja pitkään. On aika suunmukaista ja makumaailmaa voi varioida sopivilla ”kastikkeilla”, esim. makeaa likööriä, juoksevaa hunajaa tai mikä suussa hyvältä tuntuu. Kannattaa kokeilla.

    Vastaa
  2. Niin siitä on. Myskikurpitsasta moneksi; miekin olen tehnyt vaikka ja mitä mutta enpä kyllä jälkkäriä ole maistanut saatikka tehnyt. Voin kyllä uskoa että tuolla tavoin tulee oikein hyvää, pitäneepä kokeilla vaikka jonakin leivinuuninlämmityspäivänä.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Reija Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.