Helsingin viikonloppu

Viime viikonlopun olimme Isolla Kirkolla, olimme Helsingissä.*

Blogihiljaisuuden vuoksi jäi sieltä postailematta, joten kerronpa nyt. Olimme lunastamassa tyttäreltä saatua joululahjaa.

Koskapa ”Lahjakortin” sisältö oli mitä mainioin, laittelen skannaukset tähän:

Kun tammikuussa sovimme tuosta viikonlopusta, näin meidät perjantaina istumassa tyttären parvekkeella tämän tultua töistä, nauttien noita luvattuja kuohuvia, ennen kuin lähtisimme hiljalleen kävelemään  kohtia tapaksia ja sitten illan tullen siirtyvämme teatteriin. Kun palaisimme, voisimme vielä – vihdoin – käydä Ympyrätalon takana olevassa Meripaviljonki-ravintolassa katsomassa Helsingin kevätillan valoja, nauttien vielä yömyssyt ja jutellen. Ihan pienesti piti säätää tuota mielikuvaa.

Tosiasiassa se meni niin, että olimme tytärtä vastassa, kun tämä pääsi töistä, ja kävelimme viheliäisessä tuulessa kohti ruokapaikkaa. Oli sovittu, että perjantain ruokapaikan varaisi tytär; hän oli kuullut kehuja tästä:  http://www.bar-con.fi/  Bar Con on Kampissa, viidennen kerroksen ”katolla”. Tapas-ravintola, jossa toki paljon muutakin kuin tapaksia ja pintxoksia. Siellä oli huikea valo, ja siellä oli hyvää ruokaa.

Sieltä sitten kohti Hakaniemeä.  Alunperin lahjaan merkityt teatteriliput vaihtuivat Mielensäpahoittajasta Helsingin kaupunginteatterin Hakaniemen ”toimipisteeseen”, jossa hulppea farssi Tenorit liemessä. Ilokseni siinä oli Taneli Mäkelä, ja toki muitakin nimekkäitä näyttelijöitä. Ensimmäinen puoliaika oli ehkä hieman väkinäistä, mutta jälkimmäinen oli sitten hyvää kohelluskomediaa. Kun teatteriesitys päättyi, palasimme kohtuullisen kylmässä illassa muutaman korttelin päässä olevaan majapaikkaamme, ”premium-kaksioon”.

Lauantaiksi ei ollut juuri suunniteltua tekemistä, noh, ajatuksena oli ollut kävellä Kaivariin Ursulaan aamiselle/brunssille, mutta eipä kylmä, kolea, sateinen aamu siihen houkuttanut. Pehtoori päätti maalata tyttären asunnosta parvekkeen ja kylppärin ovien ja ikkunoiden pokat ja tyttärellä oli viikonlopun kotitöitä, mutta minä en todellakaan jäänyt pesemään ikkunoita kuten joku kunnon äiti ehkä olisi  tehnyt, vaan lähdin Stockalle, Kapteenskaan ja Akateemiseen. Ja minä shoppasin oikein sydämeni kyllyydestä: Armani Jeansin farkut, Saint Jamesin t-paita, Lexingtonin jumpperi ja Gantin kukallinen paitapusero. Merkkiuskollinen, tai merkkijämähtänyt tai mitä hyvänsä, mutta nyt on garderobi päivitetty, enkä ennen syksyä tarvi mitään uutta, ehkä sentään uudet sandaalit (Mefisto tai Birkenstock, merkillä on väliä 🙂 ) kesällä.

Alkuiltapäivästä treffattiin Kaisaniemessä, johon on tyttären kaverin kaveri avannut olut-viini-lounasbaarin: Sori Brewing – Taproom. Oikein valoisa ja mukava paikka. Pehtoori söi oikein lounasta, me tyttären kanssa napostelimme muutaman etanan, bataattiranskalaisia ja nautimme lasilliset erinomaisen hyvää ranskalaista kuohuvaa.

Mie olin ainoa, joka lähti sen jälkeen kohti HAMia (Helsinki Art Museum), jossa oli ”Modernia elämää” -näyttely. Se ei ollut ahdistava, siellä ei ollut maailmantuskaa, kuten kuulemma on Kiasman Suomi 100 Ars -näyttelyssä, jonka esikoinen oli käynyt edellisviikolla katsomassa. Olin tyytyväinen, etten mennyt Kiasmaan, vaan Tennispalatsiin. Avara näyttely, jossa omaa historiaa, muistoja lapsuudesta, asiaa, jota olen luennoilla opettanut, suomalaista designia, oivaltavaa esillepanoa. Siellähän se oli minun ”Helminauha”-maljakkoni isosisko ja lapsuuden kesämökin keittiön tuolit. Suosittelen käymistä.

Ja suosittelenpa samalla Museokortin hankkimista. Minulla se on uusi, nyt vasta toinen käyttökerta.  Se madaltaa kynnystä mennä museoon, tulee varmasti ”piipahdettua” entistä useammin. Minun vuosittainen käyntimäärä museoissa kyllä on sellainen, että kortti tulee halvemmaksi kuin yksittäismaksut, – ja se on kätevä. Se voi muuten olla aika hyvä lahjaidea, eikö?

Sitten paluu hakaniemeläiskaksioon, jossa olisi ollut hyvä aika päivittää blogia, laitella kuvia, mutta, mutta … taas se ontto olo … mies ja tyär koettivat lohduttaa, ja onneksi pian oli aika lähteä spåralla kohti Punavuorta ja Tehtaankatua. Lauantai-illan ruokapaikan valinta ja varaus oli ollut minun vastuullani, ja nyt sitten vihdoin menimme sinne La Maisoniin, jota Satu blogin kommenteissa tässä joku aika sitten suositteli, – linkittäisin siihen, kun olisi vanhat blogijutut (jo) käytössä.

Se oli tavattoman familiääri, mutta hieno paikka, jossa oli vähintäänkin hyvä palvelu. Saimme vielä P:n seuraamme, ja ilta vierähti erinomaisessa seurassa ja hyvin syöden. Jälkiruokaan liittyy tarina, johon palaan vielä, vaatii ihan oman postauksensa. 😉

Paluumatkalla jäimme ratikasta Bulevardilla sillä Casa Italia houkutti. Piipahdimme siellä, mutta silti olimme varsin hyvissä ajoin kämpillä. Ei edes kortinpeluuta, ei palapeliä, aikamme höpöttelimme, paransimme maailmaa ja oli aika unille.

Sunnuntaina iltapäivällä Ouluun, jossa Apsu oli isänsä kanssa vastassa. Kuvastakin näkee, että poika on oppinut sanomaan ´mummi´, eikä enää munmummuuuumunmuummmuuu, vaan mummi. Oli hyvä palata.

~~~~~~~~~~~~~~

* Otsikkokuvassa ensimmäinen kokeiluni infrapunaväreistä, ja sitten vielä kopioin kuvan, käänsin ja kiersinkin. Asettelin kuvat vastakkain ja samaan kuvaan. Aika hyvähän siitä tuli.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.