Päivä Kiotossa

Kioton aamuun herättiin vain herätyskellon avustuksella. Univaje oli ollut niin vahva, että jetlag ei häirinnyt yöunta, vaan olimme nukkuneet jotensakin erinomaisesti.

Hotellimme (Kyoto Royal Hotel) länsimaalais-aasialainen aamiainen kelpasi; kaipaamiani ´dumplings´ oli tarjolla, ja ihmeesti nuudelikin aamiaiseksi  maistuu. Kahvin kanssa oli sitten ”vaihdettava manteretta”, onneksi oli kahvia ja croissant. Tuntui lomalle.

Yhdeksältä alkoi tutustuminen Kioton nähtävyyksiin, jotka ovat nyt päivän vankan kokemuksemme perusteella buddhalaisia temppeleitä, shintolaisia pyhäkköjä ja toinen toistaan kauniimpia puutarhoja. Ensin ajoimme bussilla kohti Nijon linnaa. Opas kertoi ja muistutti mieliin Shogunin, James Clavellin romaanin, joka tuli 70-luvulla luettua ja taitaa vieläkin olla meillä hyllyssä. Japanin historian menneisiin vuosisatoihin upposimme linnan käytävillä ja ”vastaanottohuoneissa”.

Vuonna 1603 shogun Tokugawa Ieyasun kotilinnaksi rakennetun linnan seetripuusta tehdyt lattiat ´natisivat´ tai minusta kuulosti paremminkin siltä kuten keväin, syksyin kun kuuluu kaukaa, vaimeana joutsenten  lento muuttomatkallaan…. Lattian kitinä ei ole mikään ”vahinko” tai linnan vanhuudesta johtuva, vaan se on tarkoituksella tehty sellaiseksi: hallitsija kuuli jos salamurhaaja lähestyivät.

Puulinna (, jossa ei saanut sisällä kuvata) oli aika vaikuttava, mutta kyllähän se oli puutarha, joka sai kameran laulamaan ja meidät miettimään, että minkäslainen ruska se mökillä tänä vuonna olikaan…

Kioto-10

Kioto-11

Laittelen kotona paljon lisää kuvia, mutta jo nyt kaikki kuvat kannattaa kaksoisklikata isommiksi.

Seuraavaksi pääsimme seuraamaan kimonoesitystä Nishijinin tekstiilikeskuksessa.

Kioto-14

Vielä ennen lounasta näimme vuonna 798 rakennetun Kiyomizu-buddhalaistemppeliin. Päästiin vähän (hyvin vähän 😉 ) patikointi-tunnelmiin, sillä tenppeli on rakennettu vuoren kupeeseen. Vahinko vain, että tässä vaiheessa taas satoi, – koko päivän on ripsinyt ja sadellut, välillä tauonnut ja taas jatkunut. Ei mitään maatakaatavaa, mutta onhan se vähän häirinnyt, ja vienyt maisemasta (ja kuvista) valoa. Miltähän ruska olisi näyttänyt sinistä taivasta vasten? – Eikös Japaniin tulla yleensä keväällä kirsikankukkien aikaan? Ei täällä ole hassumpaa näin marraskuussakaan, eikä ainakaan ole ihan niin hirveästi ruuhkaa turistikohteissa.

Kioto-12

Iltapäivä oli jo pitkällä, joten oli lounaan aika. Bussilla ajeltiin valtavan Nishiki hallin läheisyyteen, jossa pääsimme valmiiksi tilatulle ramen-nuudeli-lounaalle. Hyväähän sellainen soijasoppa sateisen päivän lounaana oli.

Kävimme lounaan jälkeen Nishiki-hallissa, -arkadessa tai mikä lieneekään uudelleen: päätimme ostaa tällaiset ikäänkuin jälkkäriksi.

Kioto-22

Luulimme saavamme jotain vaahtokarkkeja! 🙂 Neljä tuollaista pientä mausteineen maksoi 200 jeniä (= pari euroa) ja eihän ne mitään vaahtiksia olleet. Mochi on täällä tyypillinen uudenvuodenherkku, joka tehdään maissista ja ties mistä, se on venyvää, eikä meidän nyt tarvitse toista kertaa tuollaisia etsiä. 😉

Hallissa oli kaikenlaista, …

Kioto-20

tuoretta wasabia

Kioto-18

ostereita, ja muita mereneläviä, jos jonkinlaisia.

Ja näitä! Matsutake!

Kioto-19

Muutama sieni 20 000 jeniä (200 €)!! Meidän syksyn saalis matsutakeja olisi ollut todella arvokas.

Iltapäivän lopulla sightseeing-kierros päättyi vielä yhden temppelin luo: Kinkaku-ji, Kultaisen paviljongin temppeli, joka rakennettiin alun perin yksityishuvilaksi, mutta muutettiin sittemmin zenbuddhalaiseksi temppeliksi on yksi kuvatuimpia kohteita Japanissa. Enkä ihmettele.

Olisin voinut viettää siellä tienoilla kokonaisen päivän kuvaillen. Ihan mielettömiä näkymiä, suurenmoisen seesteisiä maisemia, tasapainoisia puutarha-arkkitehtoonisia (sanotaankohan niin? 🙂 ) kokonaisuuksia. Ja sitten se paviljonki!

kioto-23

Kyllähän Pehtoorikin tietysti siellä olisi viihtynyt. Erityisesti minivaahterat punaisine liki pitsimäisine lehtineen olivat perheen puutarhurin mieleen.

kioto-24

Hetken aurinkokin vilahti näkyvissä.

Teekuppikujan läpi palasimme bussille, ja siinä matkalla tuli jo hankittua ensi kesän kalaaseihin tee! Kuten tapana on, kesän ”Suuret Kalaasit” meillä järjestetään aina edellisen vuoden ulkomaanmatkamme teeman mukaisisesti. Ei epäilystäkään, etteikö ensi kesänä Rantapellossa vietetä japanilaisia kalaaseja. 😀

Hotellissa huilailimme muutaman tunnin, latailin kuvat ja muokkailin nämä muutamat kunnes oli aika lähteä etsimään ruokapaikkaa. Kävelimme vanhaan kaupunkiin (Gion), risteilimme ristiin rastiin, ihmettelimme ja lopulta löysimme sushi-paikan, jossa oli (vain) paikallisia.

Eihän me oikein tiedetty miten ja mitä tilata,… Se oli sellainen ”baaritiskimäinen” sushi-paikka, jossa sushimestarit tiskin takana tekivät sitä mukaa kun asiakkaat tilasivat.

kioto-26

Meidän sushit teki näin mukavan näköinen mies.

kioto-27Hämmästykseksemme  ravintolassa sai tupakoida, mitä monet myös tekivät. Ilmastointi oli kuitenkin kunnossa, joten ei meidän ruokahetkemme  juuri häiriintynyt. Hotellille palattiin Pontochon huvialueen kautta. Oli hämmästystä, kummastusta sielläkin.

Meillä olisi nyt (klo 23.20) periaatteessa mahdollista nähdä superkuu seitsemän tuntia ennen kuin se Suomessa näkyy. Paino sanalla periaatteessa. Täällä on edelleen pilvessä, ja taitaa sadellakin. Se siis siitä kuusta. On tässä nähty kaikkea muuta ihan yllin kyllin, ja huomenna matka jatkuu…


4 kommenttia artikkeliin ”Päivä Kiotossa”

  1. Japani – Jaappani!

    Varttuneen koulupojan iässä – en tuolloin tietenkään ollut käynyt missään ulkomailla – mieleeni iskostui haave: kun kasvan isoksi, matkustan (1) Rio de Janeiroon ja (2) Japaniin. Kohteen 1 olen hylännyt jo aika päiviä; ehkä niin käy myös kakkossuosikille.

    Tosihienot puutarha- ja puistokuvasi (kiits, kiits!) palauttivat mieleeni japanilaiset ”Alpine Calenderit”, joita minulla oli ilo saada vuosien ajan Shigekiltä = ystävä/kollega työelämän vuosilta. Shigeki kävi myös Oulussa (vierailuluento yliopiston ”vanhoina hyvinä aikoina”), ja yöpyi meillä O:salossa. Hän tuli hyvin toimeen alakouluikäisten poikiemme kanssa (mm. kiivasvauhtista maastopyöräilyä lähimetsikössä). Lohikeitto ja sauna ilahduttivat suuresti.

    Kun Shigeki palasi Tokioon, naapurin tyttö loihe lausumaan: ”Miksi teillä AINA käy noita kiinalaisia?”

    Matsutake – Saariselällä ja Kiotossa. Extraordinary!

    Vastaa
    • Koivu, (welcome back!), luulenpa että se sinun että minun sukupolvelleni Japani on ollut kiehtova idän kulttuurikohde, jonne on toivonut joskus pääsevänsä. Mikset lähtisi?

      AINA kiinalaisia? 😀

      Vastaa
  2. Japani on sellainen paikka, jossa jokaisen itseään kunnioittavan valokuvaajan pitäisi käydä edes kerran elämässä. Todella hyvää jälkeä, näitä kuvia kannatti tosiaan klikkailla isommiksi. Kamerakoulusta on ollut todella hyötyä, kuvaussilmän kehittymisen ohella olet saanut selvästikin lisää rohkeutta tuntemattomien kuvaukseen, esimerkiksi tuo viimeinen kuva kokista on todella onnistunut.

    Vastaa
    • Olet oikeassa: tämä on valokuvaajan Mekka. Siksikin on vaikeaa, ettei pääse omalla kameralla kuvailemaan. Mutta kyllä tämä tästä.

      Ja kiitos. Täällä ihmiset suostuvat kuvattaviksi melkein yhtä helposti kuin Meksikossa. Katukuvaus on täällä aika helppoa.

      Olisi noloa, jollei reilun vuoden koulutuksesta olisi mitään jälkiä näkyvissä. 😉

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.