Onnikkaliikennettä ja kävelyllä Narassa

Matkaohjelmassa tämä oli merkitty vapaapäiväksi, mutta onneksi oli myös mahdollisuus lähteä matkanjohtajan kanssa junalla retkelle Kioton lähellä sijaitsevaan vanhaan keisarilliseen pääkaupunkiin Naraan. Mehän käytimme tietysti mahdollisuuden hyväksi.

Puolikymmeneltä lähdimme kohti dösäpysäkkiä, ja meitähän tietysti kiinnosti, miten Japanissa onnikassa toimitaan, miten paikallisliikenne pelittää? Noh, bussiin mennään keskiovesta, ja poistutaan etuovesta, jolloin vasta maksetaan.

nara-ja-kioto-2

Taksa on 230 jeniä (reilut pari euroa). Kuljettajilla on koppalakki, valkoiset paidat ja valkoiset hansikkaat! (klikkaa kuva isoksi niin näet.) Niin on kyllä taksinkuljettajilla ja jopa katutöiden ”kympilläkin”.


nara-ja-kioto-3

Bussilla ajeltiin Kioton suuren suurelle rautatieasemalle, johon tutustuimme sitten illansuussa palatessa. Odottelimme paikallisjunaa, jolla matkasimme Naraan. Reilu tunti tiistain aamujunassa kului katsellen maisemia, loputtomia esikaupunkeja ja höpötellen.

nara-ja-kioto-4

Kun saavuimme Naraan, oli siellä miellyttävä pikkukaupungin tunnelma, hyvä hengittää, tilaa liikkua.

nara-ja-kioto-6

Hiljalleen mentiin kohti päivän pääkohdetta.

nara-ja-kioto-9 nara-ja-kioto-8 nara-ja-kioto-7

Päivän pääkohde oli Todai-ji eli Suuren Buddhan temppeli, jonka rakentaminen alkoi keisari Shomun hallintokaudella vuonna 745.

nara-ja-kioto-12

Mahdottoman suuren (15 m korkean, 500 tonnia painavan) umpipronssisen buddha-patsaan ympärille on rakennettu vielä valtavampi temppeli, jota pidetään Kerimäen kirkkoakin suurempana eli maailman suurimpana vanhana puurakennuksena.

nara-ja-kioto-14

Juttuhan nyt on niin, että minusta on upeaa käydä katsomassa näitä itäisten uskontojen temppeleitä ja pyhäkköjä, mutta lopultakin enemmän kiehtoo yleensä kaikki niiden ympärillä oleva. Esimerkiksi se, että marraskuisin Japanissa vietetään schichi-go-san -festivaalia (seitsemän-viisi-kolme), jolloin 5-vuotiaat pojat ja 3- ja 7-vuotiaat tytöt puetaan upeasti ja viedään temppelille kiittämään saadusta suojeluksesta.

nara-ja-kioto-15

Todai-jin ympärille levittäytyvä Naran puisto vapaana käyskentelevine kauriineen (eipä ihan vähän tulleet mieleen Saariselän tollot porot!) ja mahtavine tammineen on yksi Naran tunnusmerkeistä, ja niistäkin on runsaastikin kuvia. Ihan hurjan hienoja olivat Kasuga-pyhäkköön johtavan tien varrella olleet hienot, sammalpeitteiset kiviset lyhdyt. [alla kuvia]

Mutta nyt on niin, että matkakirjeenvaihtajanne käy yöpuulle, – huomenna on varhainen herätys. Huomenna on aika suunnata kohti Tokiota. Matkalla on aikaa kirjoitella tähän täydennystä ja liitellä kuvia, joten päätän matkaraporttini tältä päivältä tähän; käykäähän huomennna katsomassa jatkoa….

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Täydennys eiliseen….

Buddhan temppelin jälkeen oli aika lounaalle. Karerais, currya, siis. Pienessä, perheravintolan yläkerran `ravintolassa´ nautimme hyvän sapuskan. Ja toistamiseen tällä reissulla minäkin join lasillisen olutta. Asahi maistui ihan ihmeen hyvälle. Viinejä ei olla tällä reissulla vielä maisteltukaan. Ehkä sitten Tokiossa.

Naran kauriit olivat todella kesyjä.

tokioon-5

Niitä oli satoja (kuviakin tulee myöhemmin lisää), 1300 on kuulemma raja ja jos määrä nousee suuremmaksi, ylimääräiset viedään vuorille. Kauriita enemmän minua kiinnostivat lyhdyt, joita koko metsätaipaleella oli paljon. Kauniisti sammaloituneisiin kivilyhtyihin sytytetään kynttilät kerran vuodessa (15.8), ja talven tulijuhlan aikaan puistoissa on kuulemma erityisen hienoa. Mutta pidinpä metsäisistä taipaleista muutenkin, ja hääkuvauksia siellä voisi kyllä tehdä. 😉

nara-ja-kioto-17

Mieluusti olisin tietysti poikennut metsään kävelemään ja kuvailemaan, mutta eihän se tällaisilla ryhmämatkoilla olikin sovi.

Palasimme paikallisjunalla takaisin Kiotoon, ja kiertelimme vielä porukalla mielettömän komean rautatieaseman, kompleksin. Kokonainen kaupunki se on! Ja hienot valot.

Me jäimme sinne Pehtoorin kanssa syömään. Tempura-ravintola valittiin kymmenien ja kymmenien joukosta. Ja hyvää oli, pikku kipollinen sakeakin maistui. Ja kun olimme lähdössä bussille näimme superkuusta (päivän myöhässä) häivähdyksiä, vielä radetzky-marssin tahtiin liikkuvien vesisuihkujen takaa.

tokioon

Aika kylmästi jo tuuli, eikä enää jaksettu mihinkään lähteä.

Osattiinpa bussilla hotellille. 🙂



2 kommenttia artikkeliin ”Onnikkaliikennettä ja kävelyllä Narassa”

  1. Mitä noista muista kuvista, ”Man in Black” temppelin pihalla on komea! Oikeasti, kamerajuttu on aivan uskomattoman onneton, ja juuri matkalla!

    Vastaa
    • ´Man in Black´ on kovasti minunkin makuuni. 🙂

      Ja nyt kun olen kotikoneella, isolla näytöllä katsellut kuvia, olen entistä enemmän pahoillani kameran hajoamisesta.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.