Mahtavan kirkkaana kuulaana päivänä oli mahdottoman mukava lähteä syysmarkkinoille heti aamupäivällä. Syksyn kova tuulikin oli vain raikas, kaunis, koska paistoi aurinko! Ilo tuli itsellekin siitä kun vein äidille Kukkolankosken varrassiikaa, jota eilen toin Tornion reissulta. Caritaksen palvelutalon kyökki kun ei kovin kulinaarisia nautintoja tarjoa, joten Torniojokivarresta lippoamalla pyydetty ja vartaassa paistettu syyssiika oli äidille nostalginen herkku ja iso ilon aihe.
Me hankimme markkinoilta uuniomenoiksi passeleita omppuja, ei ollut antonovkaa, mutta valkeaa kuulasta kuitenkin. Sitten kanttarelleja ja muita pieniä herkkuja. Rinkelipussikin tietysti.
Ja sitten kaikkia pieniä sooseja ja marinoituja valkosipuleita.
Markkinat olivat pentuna iso juttu. Useimmiten käytiin siellä iskän kanssa. Sen kanssa ei käyty koskaan missään urheilukisoissa tai futismatseissa, eikä leffassa, käytiin markkinoilla ja messuilla. Markkinoilla sain joka syksy sellaisen foliopaperilla päällystetyn, kalastajalangalla sidotun ja sahanpurua täynnä olleen pallon, joka oli kuminauhan päässä – muistatteko sellaisia? Markkinapallo! Se oli kuminauhan päässä, ja pari viikkoa se kesti repun pohjalla kuljettamista ja välitunneilla ja kotimatkalla pompottelua ja sitten hajosi. Sitten saattoi toivoa josko vappuna saisi uuden.
