Helsingissä – ihan noin vaan

Pari viikkoa sitten tuli Finnairilta postia, että plussapisteitä on vanhenemassa. Siitäpä sitten lähti liikkeelle ajatus lähteä käymään tyttären luona. ”Kun se nyt vaan on mahdollista”.

Mukava päivä on ollut. Päivällä puoliksi vantaalaisen sisaren kanssa meetinki Musiikkitalon kahvilassa. Auringossa istuskelimme, kuulumiset päivittelimme, ja sitten siirryimme Mannerheimintien toiselle puolen: Kansallismuseossa on valokuvanäyttely ”Veden kätkemiä huoneita”. Tornion koulun, meidän vattilaisten open Jaakko Heikkilän kuvia Venetsiasta.

En varmaan koskaan ennen ole käynyt näyttelyssä, jota ennen olisin kuullut artistin omia kokemuksia sen tekemisestä, sen taustoista. Saatiika että olisin lukenut kirjan joka taustoittaa ja on oikeastaan osa näyttelyä. Kiinnostus näyttelyyn tietysti kaltaiselleni italofiilille, historioitsijalle isompi kuin monelle muulle.

1

Siis en mitenkään ”jäävi” ole arvioimaan, mutta minä pidin kovasti. Minä pidin uudenlaisesta näkökulmasta Venetsiaan, uudenlaisesta näkökulmasta aatelisiin. Eniten pidin kuvasta, jossa San Marco on veden – ei turistien – vallassa.

1-2

Näyttely on elokuun loppuun asti. Suosittelen kyllä.

1-3

Kansallismuseon jälkeen kiertelin, kaartelin aurinkoisessa, liki helteisessä Helsingissä kuvailemassa. Shoppasinkin, – itselleni kesähousut, juhlahousutkin. Siitä tyytyväinen.

Ja sitten kunhan tyär töistä vapautui, lähdimme syömään. Tänään tyttären valitsema ruokapaikka: Basbas Tehtaankadulla. Mukava bistro, loft-tyylisessä miljöössä. Burrata jota nautimme (yhtenä) alkupalana oli ihan huikean hyvää, eikä kukkakaalibruschettakaan huonoa ollut. Eikä mikään jättänyt toivomisen varaa.

Kävelimme verkkaisesti takaisin Assan (= Steissin) nurkalle, josta ysi-ratikalla Hakikseen. Citybreakin, kesälomamatkan ensimmäinen päivä on ollut hyvä.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.