Paluun tuntoja

Jotenkin voipunut, helpottunut, kotiin paluusta ja paluuseen tyytyväinen. Olen ollut melkein kaksi viikkoa pois kotoa. Se ei ole tavallista. Siksikin ja muutenkin kotiin on hyvä tulla. Tänäänkin.

Tornion kouluviikonlopulta ajelin lämpimässä (+8 C) sunnuntai-iltapäivässä kotiin. Tänään en kotimatkalla soittanut ystävälleni, kuten melkein joka kerta aiemmin olen tehnyt. Aurinko toi mieleen hänet, ja ajattelinkin, että voisin soittaa. Mutta en soittanut. Minulla ei enää ole häntä. Ystävyyttä ei enää ole. Häntä ei enää ole. Tänään taas suru tuntui. Tänään oli se ”paikka”, johon hän elämässäni kuului. Yksi niistä paikoista, mutta häntä ei enää ole. On niin ikävä. Merkillisesti kyselen toistamiseen itseltäni, miten tässä näin kävi? – Ja taaskaan en usko todeksi, en usko, että maailma on niin epäreilu.

Kotiin tullessa olo paranee, enkä tunne siitä huonoa omaatuntoa. En, vaikka sellainen tuntuu olevan lähellä.

Kotona on Pehtoori taas tehnyt kotiinpaluupäivällisen, ja mm. leiponut suklaakakun!!

2

Ja vihdoin näen Aapelin ja vihdoin voin pitää häntä sylissä.

2-2

Aapeli ei enää tuoksu, eikä tunnu vauvalta: Aapeli on pienen pieni poika, joka tykkää omenasta, tutkimisesta, Teletapeista, joita hän osaa ihan itse katsoa puhelimen näytöltä ja Muumi-kirjasta, jota luimme yhdessä.

2-4

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään oli myös arvonta: ”Oululainen ruokakulttuuri” -kyselyyni vastasi yhteensä kymmenen henkilöä (Satu, Kaisa, Antti, Kaija, Marketta, Koivu, Anna, Maisa, Raila ja Annu), mistä kiitos kaikille osallistujille, palaan vielä teemaan. Ja (nyt kuuluu fanfaareja!!!) voittaja on: Kaija!!! (lähetätkö minulle (reija at satokangas.fi) postiosoitteesi ja kerrothan samassa viestissä, haluatko uuden kirjan vai tämän vuoden ”Oulu kuvissa” -kalenterin.)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Viikonlopun kuviin yms. palaan vielä huomenissa,… Tulevan viikon kuvahaaste on maisema, mutta ei tavallista ”aakeeta laakeeta”, vaan ”maisema lähikuvassa”. Tuokio/palanen urbaanista tai maaseutumaisemasta. Kuluneen viikon ”Erilainen” -haasteeseen en ole (vielä) ehtinyt itse laittaa kuvaa, mutta varsinkin Katri H:n dramaattisia kuvia Ylivieskan kirkon palosta kannattaa käydä katsomassa.

Ja toinen kuvalinkki on Juniorin kuvasivulle: niin Torniossa (jossa monet kurssikaverit olivat yöllä olleet kuvailemassa – minun täysin asiasta tietämättömänä, syvässä unessa olleena) kuin Oulussa oli ollut hieno revontuliyö, ja poika oli kotipihalta/katolta saanut aika kelpo otoksia… KLIKS

7 kommenttia artikkeliin ”Paluun tuntoja”

  1. Eikö ole jännä, että koko töissäoloajan ajattelee: sitten kun minulla ei ole tiukkoja aikatauluja, olen viikkotolkulla mökillä. Kun se aika koittaa, kaksi viikkoa pois kotoa tuntuu aivan liian pitkältä.

    ”Maisema lähikuvassa” kuulostaa ristiriitaiselta aiheelta. Jotenkin miellän, että maiseman käsitteeseen kuuluu nimenomaan laaja näkymä, ja silloin maisema ja lähikuva ovat pikemminkin toistensa vastakohtia?

    Vastaa
  2. Tuo maisemahaaste tosiaan hieman kompleksinen. Jokainenhan voi tulkita tehtävänannon, miten parhaaksi näkee… Tarkkaan ottaen se kuuluu näin: ”Landscape: zoomed in. Most landscapes are wide sweeping images. Try an alternative and zoom in instead.”

    Yritetään. 🙂

    Vastaa
  3. Mikä hauska yllätys, arvontavoitto! Kiitos fortunalle!
    Pitääpä keittää voiton kunniaksi lounaaksi lohisoppaa ja leipoa kahville leetaa.

    Vastaa
  4. Onneksi olkoon, Kaija!!
    Laitatko minulle sähköpostilla (reija at satokangas.fi) vielä osoitteesi ja valitset palkinnoista toisen…

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Katri H. Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.