Eihän se niin kamalaa ollutkaan: olla mallina ja kuvata mallia.
Tornion aamu aukeni aurinkoisena.
Tämä viikonloppu on sellainen, etten mahtunut opiskelija-asuntolaan, ja sen kuultuani päätin varata itselleni hotellihuoneen Torniosta: en lähde majataloon Ruottin puolelle, nyt on MUN viikonloppu. Siis majapaikkana hotelli Olof. Tässä on tyyli. Melkein boutique-hotelli. Kuvia liittelen vaikka huomenissa.
Aamulla ehdin hyvin käydä pienellä lenkillä, katselemassa Suurpilkin valmisteluja.
Tänään kymmentuntinen koulupäivä sujui henkilökuvausta opetellessa, teoriassa ja käytännössä, mallina ja kuvaajana. Lupaan laittaa näytille N:n minusta ottamia kuvia. Hän on pro. Oli ilo tehdä kanssaan harkkareita tänään.
Illalla hotellille palatessa – taas kerran – aika puhki, mutta olisinpa ollut valmis lähtemään porukalla syömään, ehkä jälkidrinksuillekin jonnekin, mutta juuri tänä viikonloppuna kaikki muut tuntuivat mielummin lähtevän ”boksiin”, kämpille tai jopa Ouluun ennemminkin kuin kaupungille. Hö.
Lähdinpä sitten yksikseni kävelemään pitkin Tornion pikkukaupungin katuja: ja hyvänen aika, kuinka paljon karvalakkipäisiä, humalaisia, pahimmoillaan kaira kainalossa käveleviä pilkkijöitä olikaan liikkeellä.
Löysinpä itsekseni kuitenkin, yksikseni ruokapaikan. Perheen kanssa whatsappeilua, … ja juuri poislähdössä ollessani sainkin seuraa, istuinpa sitten tovin vielä. Toinen lasillinen punaviiniä.
Tämäkin viikonloppu pian ohi.