Ihan talvi. Kylmä, vihmova tuuli, pakkasta toistakymmentä astetta, yhtäkkiä lunta joka paikassa, – ja paljon! Ei mitään tunnelmallista ”talven ihmemaa” saatikka ”white christmas” -fiilistelyä, vaan kylmä, raaka, pimeä kaukana keväästä oleva t-a-l-v-i.
Leivinuunin lämpö, hyvä ruoka (merkillinen ”pakko-saada-pihviä” -tunne iski aamulla kaupassa) ja punaviini (en edes muista, millä itselleni perustelin sen, että tuhlasin ja ostin pullollisen Amaronea), leppoisa kaksinolo saivat unohtamaan ulkoilman ja talven, työnteon ja muutamia muita vähän kurjempiakin juttuja.
Ihan talven kunniaksi – vai sittenkin sen karkottamiseksi – ostin ensimmäisen kevätesikon. Tulppaaneja (ja ruokaa äidille) olin ostamassa, mutta kun tuon näin, tiesin, että juuri tuo on keittiön pöydälle sopiva.
Mikäkö tuo pikkuruinen talo tuossa vieressä?
Ostin sen Tiimarista syksyllä 1994, jolloin olimme ystäväpariskunnan kanssa päättäneet vuokrata seuraavaksi kesälomaksi talon Provencesta. Sitä taloa ei koskaan vuokrattu, vaan kesällä 1995 olimme Kataloniassa, Villa Agneksessa. (Ks. siitä talonvuokrauksestamme ja monista muista täältä.) Provencen läpi olemme ajaneet muutaman kerran, mutta vieläkään ei ole koskaan siellä oltu pidempään. Sinne tai jonnekin muualle nyt tämän talven ja aika lailla hurjan työmäärän päälle vyöryessä haaveilisin pääseväni.
Alla on meidän postilaatikko. Kummallista, että tämä kuva on minusta merkillisen ”taiteellinen”, – jotain ihmeen degeneroitunutta siinä on? Näinkin voi talvella käydä. Kuvan otin eilen töistä tullessa: meidän mukava naapurin setä oli hyvää hyvyyttään ottanut traktorin ja vähän auraillut kujalla. Samalla meni oma postilaatikkonsa.
Meidän Huvila on talvellakin mukavan näköinen. Ei kyllä houkutellut kattaa tuonne päivällistä (pihvi ja Amarone olivat oivallisia ;))
Nyt houkuttaa lähteä hieman valmistelemaan jo huomista ruokaa: coq au vin´iä ajattelin tehdä kun tulee sekä nuoripari että tyär syömään. … Huomenna sitten resepti ja kuvia, mikäli tulos on onnistunut.