Viikonlopun rajamailla

Kovin niukasti on lunta. Etelässä kuulemma enemmän. Haluaisin tännekin. Olisi näet joulukorttikuvien ottamisen aika. Olisi otettava täällä Napapiirin eteläpuolella kun en sittenkään ensi viikonloppuna voi lähteä mökille, en, vaikka vähän niin olin ajatellut, suunnitellut, toivonut. Ei vaan pysty, ei ehdi.

Kovin niukasti on taas ollut untakin. Ja tänä aamuna se loppui totaalisesti siihen kun ”hälyt” lähti päälle. Reilu kuukausi sitten meidän kotihälytys (Verisure) uusittiin, vähän lisättiin tehoja, minkä seurauksena järjestelmä on ollut lievästi epävakaa. Tai siis yliherkkä. Joku ”juttu” tänään varhain aamulla hälärin aiheutti. Sellainen vähän reippaampi ”herätyskello”. Onneksi turha häly.

Siispä ajoissa duunissa. Tänään yliopistomme vanha rehtori piti oman viimeisen ”Missä mennään?” -tiedotustilaisuuden alustuksen. Isoin yllätys lienee ollut se, että jo hyvinkin eläkeiässä oleva rehtori ilmoitti jatkavansa professorina ainakin vielä vuoden. En kommentoi.

Ja sitten uusi rehtori esittäytyi, ja piti lyhyen ”linjapuheen”. Erotin sieltä minua miellyttävät, tulevaisuudelle lupauksia antavat linjaukset ”monialainen tiedeyliopisto”, ”organisaatiota on kevennettävä”, ”työyhteisössä ihminen on kaiken keskellä” ja ”viestintää on parannettava” (tässä kohtaa hän tosin puhui vain ulkoisesta viestinnistä, eikä sisäisen parantamisesta, jossa totta tosiaankin olisi parantamista!). Hieman arveluttavaa oli että ”jokainen parantaa suoritustaan joka päivä”. Kuka pystyy, voi tai haluaa? Olisi jo aika saada tehdä rauhassa.

Viinistä puheenollen_-6

Lasten kanssa viestintää iltasella. Toinen suunnittelee opintoihin kiinni pääsemistä, toinen töihin. Tyär oli jo Meksikosta käsin puhelinhaastattelussa ollut. Se, että pääsee haastatteluun, on minusta jo rohkaisevaa. Ja näin äidin kannalta se, että haastattelu on Meksikosta Suomeen päin, eikä toisin, kuten parit edelliset työhaastettelut, on erinomaisen lohdullista, sellaisenaan.

Ihan asiasta toiseen: taas olisi Annan koruissa KLIKS  uusi, kaunis koru huudettavana. Vähän samanhenkininen (mv) kuin minulla jo onkin. Tämä nuori nainen, joka on kerännyt uudelle lastensairaalalle kymmeniätuhansia euroja, sai kutsun itsenäisyyspäivävastaanotolle, – kerrankin nuoria sinne. Ja hyvä leviää: Mert O. on luvannut tehdä hänelle puvun. Onpahan yksi juhlasta etsittävä lisää… 😉

Huomenna postailen joko glögi-maaottelun tulokset ja vähän muuta viiniasiaa tai sitten kuvia ”Valoa Oulu” -tapahtumasta. Niitä odotellessa, ehkä sinäkin voisit osallistua arvontaan ja käydä kertomassa jonkin mieleenpainuneen viinikokemuksesi. Aikaa jutuille ja arvontaan osallistumiselle on sunnuntai-iltaan asti. Nyt siellä on kuusi juttua, lisää mahtuu!

Viinistä puheenollen_-7

2 kommenttia artikkeliin ”Viikonlopun rajamailla”

  1. (1) Älä herrajestas lähde mökille ennen kuin Kemin eteläpuolella on lunta ja varmuus pakkasista!

    Eilen klo 17.30 – 19.30 ajoin ”Ruotsista” (Haparanda) Ouluun räntämyräkässä: märkä, musta tie, näkyvyys 0, vastaan tulevien valot häikäisivät. En aina tiennyt, missä on oma ajokaista. Hirveää!

    (2) Että rehtori jatkaa proffana! Miksi? Opettaako hän? Ei. Hän pyrkii laskeutumaan pehmeästi jalustaltaan.

    (3) Uuden ordinariuksen linjapuhe. Näin kai hänen on pakko maalailla. ”Monialainen tiedeyliopisto?” En usko. Sehän tietäisi paluuta LL:n varhaisaikoihin, ellei peräti pre-lajuslaisiin vuosiin.

    Vastaa
  2. Koivu hyvä, en lähde. Mutta syynä on enemmänkin ”Alma Mater” = duuni kuin kelit. Onneksi sinä olet ulkomailta hengissä kotiutunut.

    Kohtaan kaksi,… kuten sanoin, en kommentoi. Ainakaan näin julkisesti.

    Kohtaan kolme, onko paluu aina pahaksi? Minusta ei. Minä haluan uskoa, että monialaisuus on vahvuus tässä profiloitumisen tuoksinassakin.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.