Pitkäperjantai tarkoittaa näillä leveysasteilla hillitöntä räntäsadetta, viimaa ja vinkkaa.
Tänä vuonnakin se piti paikkansa. Tosin se meni jo yöllä ohi. Saatiin herätä lumivalkoiseen aamuun, ja pian jo aurinko, joka lämmittää, ruskettaa, tekee käsittämättömän valon, kimmeltää hangilla.
Aamupäivällä mökkinaapurin kanssa – luonnollisesti – Laanilan historia -projektin palaveri. Eikä muutoinkaan mitenkään poikkeuksellista. Paitsi tuo aurinko, joka ei pitkänäperjantaina yleensä näy. Mutta me kestimme. Monia tunteja ulkona.
Juniori ja Maisa eivät hiihdä. Mutta vähintään yhtä tehokasta liikuntaa on tämä!