Aamukahvipöydässäkin tuoksuu erille kuin kotona. Kahvi maistuu paremmalle, pohjavesi tuntureiden katveessa erimakuista kuin Pohjanlahden rannalla.
Liiteristä suksia hakiessa viivähdän tovin, ihan vaan liiterin tuoksun vuoksi. Kelot tuoksuvat, koivuklapit tuoksuvat. Hengitän syvään.
Pehtoori & Poika eivät ladulle lähteneet: mies puuhommissa, Juniori luki pääsykokeisiin.
Ladulla tuoksui – ei miltään. Sehän on hyvä merkki. Tunturissa vain tuntui tuuli. Kova tuuli, länsituuli. Hyvin kävi, sillä reitti kulki siten, että ylämäkeen mennessä myötätuuli, ja alamäen puolella vastainen ei sitten haitannut. Mietin, voiko kova tuuli olla leppeä? Voi se. Kevään tuntu tuulessa.
Pehtoori & Poika lähtivät kauppaan iltapäivän alussa, – notskin sytytys minun hukinani. Savun tuoksu. Se on mökkielämää, kesät talvet.
Saunan lämmitys: saunassa tuoksu, jossa puuta, saippuaa, koivuvihdan häivähdys, ja savu. Saunanlämmityksen tuoksua parempaa ei paljon ole.
Kun pojat lähtivät kauppaan, me jäätiin koirulin kanssa pihalle. Ja pallon heittoa ja hakua riitti. Mökkituoksuihin kuuluu koiran haju.
Notskilla tuoksuu.
Ja ruokapöydässä tuoksuu – tietysti. Mökillä tuoksuu useasti sieniruoka. Kesällä savukala. Tai grilliruoka. Syksyllä mökkielämän tuoksuna on sammal, sienimetsä. Kesällä mäntysuopa kun kuurnataan sauna, mökkien lattiat ja terassit. Mökillä siivoaminenkin tuoksuu erille kuin kotona.
Mökissä on parempi hengittää kuin kotona, kuin töissä, kuin missään muualla sisällä. Mökillä hengittäminenkin on erilaista kuin kotona. Aika usein parempaa täällä.